Ruotsin kiertoajelu, osa 2

Tihkusateinen Lund hotellin
parvekkeelta.

Lundiin päästyä reissusta muodostui seuraava: Lund - Smögern - (Mariestad, pikainen läpikävely), - Örebro - Tukholma. Suorilla reiteillä matkaa Ruotsissa siis noin 1500 km ja siihen kun lisää Suomen ajot ja muut pienemmät niin hyvin lähellä 2000 km rajaa tultiin, mutta todennäköisesti sen alle. 

Omana ohjelmana Lundissa oli vain ja ainoastaan käydä Lommassa syömässä fish and chips. Kevään kisareissulla käytiin vahingossa paikalla ja silloin kiska ei ollut auki. Paikka on kuitenkin niin mielenkiintoisesti meren rannassa, että alkuoletuksena oli, että tavara on priimaa. Myös paikka on todella mukava eli tuhottoman pieni kylä meren rannassa ja joka paikka viimeisen päälle siisti. Itse fish and chips oli hyvä, mutta ei ehkä ihan niin loistokas kuin olisi voinut ajatella. Toki odotuksetkin olivat kohtuuttoman korkealla. Paikka toki aivan täynnä eli suosiota kyllä riitti. Keskustan laidan dinerista saa myös tiukemmankin arvostelun kestävää pirtelöä. Paikka on hieman nuhjuinen, eikä löydy esimerkiksi Tripadvisorista, mutta aivan timanttinen löydös. 

Kasvitieteellisessä puutarhassa on
kaikkien yllätykseksi kasveja.

Lundissa käytiin syömässä myös John Bullissa, jossa ohjelmassa lähinnä naposteltavaa ja olutta futiksen lomassa. Hyvä olutvalikoima ja ihan jees tunnelma, mutta muuten ei kyllä säväyttänyt. Ihsiri oli puolestaan oikeinkin hyvä paikka. Ei mene ainakaan oman kokemuksen mukaan erityisen autenttisesta thai-paikasta, enemmänkin Vietnamiin kallellaan, mutta itse ruoka oli kyllä hyvää.

Muuten tekemisenä Lundissa riitti ihan kävely keskustassa, joka on oikeinkin mukava paikka. Vähän tuli käytyä myös ostoksilla ja itselle ehkä vähän erikoisempi reissu kasvitieteelliseen puutarhaan. Sitäkin kyllä voi suositella, vaikkei itselle heti mieleen olisi tullutkaan. Näkee vähän erikoisempaakin kukkaa ja jos ei muuta niin pikkuiset sammakot on aina kivoja.

Lundista matkaa jatkettiin Smögeniin eli luontomatkailu sai jatkoa. Luontoa siis meri ja kivet, ei juuri muuta. Kävelyreittejä on reilusti ja niitä käytiin testaamassakin. Ainakin oman kokemuksen mukaan hyvässä kunnossa, hyvin opastettuja ja siistejä.

Smögenin luonto tiivistetysti:
kiveä ja merta.

Lisäksi sitten noin 5000 turistia 1000 hengen kylässä eli pelkästään auton pysäköinti tuotti ongelmia. Omaan makuuni myös liian segelbåt-paikka. Sopii ehkä kouluratsastajille, golfaajille ja tenniksen pelaajille, kamppailulajien harrastaja tuntee itsensä kadullakin alipukeutuneeksi. Lomakauden jälkeen olisi mielenkiintoinen käydä kurkkaamassa, mitä tuolle paikalle käy. 

Kala oli kuitenkin hyvää. Varsinkin lounaalla tuollainen isompi meriörkkilautanen on aivan loistavaa tekemistä satamassa kävelyn sijaan. Hintaakin oli vajaa 30 € eli ei missään nimessä hinnalla pilattu. Meiltä siis pisteet Ekelöfsille, joka aivan selvästi teki hommaansa pitkällä kokemuksella ja on todennäköisesti ihan oikeasti perheyritys, koska ainakin sellainen tunnelma välittyi kaikesta. Samaa ei valitettavasti voi sanoa Skärets krogista, jossa varsinkin palvelu (vaikkakin pöytiin tarjoilu toisin kuin Ekelöfsissä) oli heikkoa, ruoka kallista eikä missään nimessa erityisesti meripainotteista toisin, kuin voisi kuvitella n. 3 metriä meren rannasta. 

Ekelöfsin merkiörkkilautanen. 
Ei huono!

Majapaikan löytäminen oli oikeasti aika haastavaa. No turisteja oli liikkeellä moninkertainen määrä kylän normaaliin asukaslukuun verrattuna, joten se nyt ei varsinaisesti ollut ihme. Hintatasokin oli sitä myöten "kohdillaan". Meille löydettiin mökki kaupungin laidalta. Ihan ok eli pystyimme nukkumaan, mutta jos miettii hinnan ja laadun suhdetta oikeastaan mihin tahansa niin eihän tuolla kopperolla pärjäisi ilman tuota turistimäärää.

Kokonaisuutena Smögen siis oikein kaunis paikka, josta saa parhaimmillaan erinomaista kalaruokaa. Turistiaikaan kuitenkin todennäköisempää on, ettei löydä kunnon hotellia ja parkkipaikaa vaan törmää liian moneen kansitakkiin ja karavaanariin.

Lyhyesti vielä kokemukset sähköautoilusta. Lommassa laturi oli rikki. Oltaisiin latailtu ruokailun aikana, muttei onnistuttu. Ei haitannut, ladattiin yöllä hallissa ja aamulla kohti Smögeniä. Matkalla pysähdyttiin kahville Hogstorpin Superille, joka oli oikea valinta, koska Smögenin turistipaljoudessa ei olisi halunnut laturia etsiä ja siellä olisi todennäköisesti oikeasti joutunut jonottamaan. Koko Smögenin reissu mentiin siis yhdellä latauksella ja sillä sitten ajeltiin vielä Mariestadiin. Ei draamaa...

Jatketään Smögenistä kohti Örebrota osassa 3.