Entisen Jugoslavian jäljillä, osa 5: paluu Sofian kautta kotiin ja reissun topit ja flopit

 

Keskusta linnoituksen suunnasta

Nis on loppulta aika nopeasti koluttu. Kolmantena päivänä, kun paluu häämötti , olo sellainen, että olihan tämä jo omalla tavallaan nähty. Näin jälkikäteen, kun ajattelee niin olisi pitänyt tehdä toisin päin eli pidempi setti Skopjessa ja lyhyempi Nisissä, mutta nyt näin. Toki Nisistäkin varmasti olisi vielä löytynyt vaikka mitä, mutta pieni reissuväsymys alkoi kyllä jo selvästi painamaan.

Serbia pääsi vielä lopuksi yllättämään erikoisella pullopanttijärjestelmällään, kun ihmettelin oluen pullossa (100d) maksavan selkeästi vähemmän kuin tölkissä (70d). Nappasin sitten kaapista pari pulloa, joita rahastaessa myyjä selitti parhaan kykynsä mukaan, että jonkinlainen pantti niissä on. Sai selitettyä, että palauta pullot, kun olet valmis. Mitään rahaa panttina ei siis peritty, mutta pullot oletettiin palautettavan. En tiedä, miten tuo paikallisten kanssa toimii, mutta minä tietysti palautin pullot.

Bussilipun Sofiaan olin jo ottanut valmiiksi eli siitä ei tarvinnut huolehtia. Skopjessa meinasi käydä kylmät paikallisen rahan kanssa, kun bussiasemalla perittiin pieni ”vero” ja paikallinen käteinen oli lähes käytetty. Nyt olin asiaan varautunut ja tarpeeseen tuli, joskin Nisissä tuon olisi voinut maksaa myös kortilla. Maksu on siis pieni ja tavallaan ihan hyvä systeemi. Ilman kuittia ei laiturialueelle pääse ja sen takia laiturialueet olivat myös siistejä kun ylimääräistä väkeä ei sillä pyörinyt. Sen varsinkin noilla laiturialueilla tosin huomasi, että tupakkayhtiöiden osakkeita ei kannata vielä lähteä myymään. Lähes 100 % yli 5 vuotiaista serbialaisista polttaa.

Medianan mosaiikkilattiaa

Bussi Sofiaan sujui aikaisemman kaavan mukaan. Kuuma, pysähdys rajalla rajamuodollisuuksiin ja muuten sitten istuskeltiin. Sofiasta olin varaillut aseman läheltä tutusta paikasta hotellin niin ei tarvinnut lähteä illalla arpomaan. Kamat huoneeseen, pikasuihku ja vielä kerran aivan liian suuri illallinen ja oman vatsan viereen nukkumaan.

Viimisenä päivänä jätin rojut hotellille säilytykseen, kiersin pari museota ja muutenkin keskustaa. Illalla lentokentälle ja kohti kotia. Norwegianin lento oli jälleen vähän myöhässä. Ei paljon, mutta kun perillä on puolen yön korvilla niin puolikin tuntia tuntuu jo pitkältä.

Kokonaisuutena kiva, mutta raskas reissu…

Reissut topit ja flopit:

topit

1.      Sofian paikallisliikenne: Toimii kuin junan vessa. Visaa kun vilauttaa missä tahansa kulkuvälineessä, matka voi alkaa. Reittejä on erittäin kattavasti ainakin oman kokemuksen mukaan. Omat reittini eivät tällä kertaa olleet ehkä ihan niitä turistin perussettejä. Reittikartta toki haastava eli siinä Google on hyvänä apuna. Lisäksi hinta on erittäin kohtuullinen, 80c/kerta, joka muuttui kolmannen matkan jälkeen automaattisesti päiväveloitukseksi 2 €/ päivä. Tästä voisi Helsinkikin ottaa surutta mallia.

Betonibrutalismia

2.      Skopje noin kokonaisuutena. Hieno paikka. Paljon historiaa helposti kävelyetäisyydellä. Monipuolinen ja kaikella tavalla yksinkertainen. Näkemisen arvoinen ja tekemistä riittänee myös lähialueilla sen verran, että muutaman päivän reissu on helposti perusteltu. Esimerkiski ottomaanien vanha hallintoaika näkyy kaupungin keskustassa todella hienosti. Makedoniaan palaan aivan varmasti uudelleen.

3.     
  Betonibrutalismi: aivan ehdottoman aliarvostettua, mutta kun sitä näkee aitoina vanhoina esiintyminä siellä täällä niin on se vaan omalla tavallaan viehättävä tapa rakentaa. Eikä tuo edes ole mitään perus laatikkomallia vaan mukana on ihan aidosti mielenkiintoisia kyhäelmiä ja yksityiskohtia. Tätä näki varsinkin Serbiassa sekä Makedoniassa, Bulgariassa vähän rajoitetummin, mutta varmasti löytyy, kun etsii.

4.       Free walking tour: Skopjen versio todella yllätti positiivisesti ja näitä etsin kyllä jatkossa joka kerta, kun kaupunkiin tulen. Aika näyttää oliko vain yksittäinen onnistuminen vai laajemminkin suositeltava juttu.

flopit

Sporttibaarin burgeri. Kääntelee tämän nyt miten suuntaan tahansa, niin tämän paikan burgeri oli heikoin, jonka olen todennäköisesti ikinä syönyt. Muuten ihan anteeksiannettavaa, mutta aika monta burgeria olen syönyt ja jopa joskus ihan Mäkkärissäkin. Ulkonäkö ihan ok, mutta väsynyt ja kuiva esitys, joka myös hieman yllätti.

Lisää betonibrutalismia

Skull tower: Omalla tavallaan ymmärrän kulttuurisen merkityksen. Paikka on kuitenkin tietynlainen symboli Serbian itsenäistymiselle, vähän samaan tapaan kuin meillä muistellaan Bobrikovin murhaa. Ei kuitenkaan mene ainakaan minulle läpi, että parin metrin savitorniin on tuupattu kiinni muutama kallo, ympärille rakennettu pientä kappelia muistuttava rakennus ja seinällä muutama rivi tekstiä itse tapahtumasta.

Bussin rikkinäinen vessa: Kaikissa lipunmyynneissä todetaan, että noissa pidemmän matkan busseissa on vessa. Onhan niissä toki vessa, mutta se on ”rikki” eli käytännössä sitä ei haluta käytettävän, ettei sitä tarvitse siivota. Tämä siis arviona 4 pidemmältä matkalta, jossa sama vika kaikissa.