Italialaiset pyhimysbileet

Sivukatu noin 20:00 200 metriä 
juhlapaikasta. Normaalisti autoja
molemmin puolin täysi rivi ja
muutama "väliaikaisesti" parkissa
hätävilkut päällä näiden vieressä.

Katolisessa kulttuurissa vaikuttaa edelleenkin aika vahvasti pyhimyskultti ja sen myötä aina silloin tällöin eri paikoissa vietetään erilaisia juhlia. No ei sillä vietetäänhän meilläkin jos jonkinlaista kinkeriä eivätkä syyt ole sen kummallisempia. Pääasia, että ihmisillä on hauskaa. 

No Ischialla 26.7. vietetään pyhän Annan juhlaa. Ihan en vielä päässyt tarinaan kunnolla sisään, mutta jotenkin siihen liittyvät veneily, raskaana oleva Anna, kalastaja ja mahdollisesti myös paikallinen linnoitus Castel Sant’Angelo. 

No joka tapauksessa kyseisenä päivänä väki kokoontuu linnan juurelle, vähän kuin juhannuksen tai uudenvuoden juhlintaan. Sillä erotuksella toki, että juopot loistavat poissaolollaan, minkäänlaista kärhämää ei ole missään, jokaisesta kioskista saa halutessaan pullon viiniä mukaansa ja poliiseita on oikeasti joka paikassa (tähän toki vaikuttaa se, että järkkärikulttuuria ei ole). Paikallahan oli ainakin paikallispoliisi, carabinieri, guardia di finanza ja rannikkovartiosto. Jos jotain kummallista lähistöllä tapahtuu niin yksinkertaisempi turisti ei kyllä tiedä kenelle pitäisi soittaa. 

Suurena erotuksena suomalaiseen juhlakulttuuriin koko tapahtuma-alue rauhoitetaan autoilta ja muilta vempaimilta. Edes polkupyöriä en nähnyt. Tämä siis tarkoittaa myös sitä, että normaalisti asuntojensa eteen pari autoa rinnan molemmin puolin tietä pysäköivät italialaiset hilaavat kuhmuiset kotteronsa johonkin. En tiedä mihin, mutta yhtään autoa ei alueella näkynyt. Suomalaisella mittapuulla noin 200m juhannuskokosta kaikkiin suuntiin, ei yhtään liikennevälinettä (no pari poliisiautoa ja ambulanssia poikkeuksena). 

Esitys suoritettiin merellä. Pari eri lavaa,
tässä tanssijoiden "varjolava". Lisäksi muutama
vene ja valotehosteita olosuhteet huomioon 
ottaen erittäin laadukkaasti.

Itse juhlasta ennakkotietona oli, että 21:00 on ilotulitus, siihen tähdättiin. Toki tiedettiin, että italialaisilla se venyy minne sattuu, mutta nyt vedettiin ihan pohjat. Ensinnäkin ylipäätään mikään alkoi noin 21:30 ja sen jälkeen esitettiin sinällään ihan laadukasta ohjelmaa niin, että itse ilotulitus myöhästyi muutaman minuutin todennäköisesti suunnitellusta 00:00. Ei muuten mitään, mutta aika moni turisti tuskastui ja lähti menemään hyvissä ajoin ennen puoltyötä. Lisäksi ohjelmaa venytettiin kiittämällä lähes kaikkia paikallaolevia nimeltä. Eikä siis mitään liioittelua, juhlan aikana kiitettiin nimeltä varmasti toistasataa ihmistä. Oma kielitaito on heikko, mutta sen verran osaan sanoa, että kiitettiin ainakin saaren kaikkien osien pormestarit, alueiden poliisipäälliköt (siis kaikkien eri poliisien), vieraita, esiintyjiä, kymmeniä esitykseen osallistuneita, jostain syystä joitain rehtoreitakin. 

Ilotulitus mereltä, kolmesta viiteen lauttaa
paukutti menemään yli 10 minuuttia niin, että
koiranomistajia pelottaa jo nyt ensi vuoden pauke.

Juonto oli oikeasti syvältä ja äänentoisto tuhannesti liian kovalla ja ylipäätään kohtuullisen heikkotasoinen. Toki parempi, kuin monessa suomalaisessa uudenvuodenpuheessa, mutta nyt paikalla oli pari ihan pätevää ooperalaulajaa. Itse esitykset siis tosiaan varsin laadukkaita ja kun siihen ilotulitukseen päästiin, se oli kyllä vaikuttava. Sekä kestoltaan, että laadultaan. Klassiseen musiikkiin suunniteltu ehkä 10 minuutin pauke mereltä oli kyllä hienoa seurattavaa. Onneksi jaksettiin odottaa. 

Lapsiperheellä aikataulut menivät viimeisen päälle vituralleen eli ajtus oli käydä katsomassa ilotulitus ysin jälkeen, käväistä pizzalla ja iltauinnin kautta nukkumaan. No ruokailu jäi käytännössä väliin ja kun puolenyön jälkeen porukka alkoi purkautua paikalta ei ruokailu ollut enää edes mielessä. Kävelyruuhka oli sitä luokkaa, että totesimme paremmaksi kävellä kohti majapaikka ja hypätä bussiin, jos sellainen sattuu tulemaan. Noin 3,5 kilometrin taipaleella bussia ei näkynyt eli kävelimme. Loppu sitten menikin kyllä melkein suunnitelman mukaan eli ruokaa ja uimaan. 

Kokonaisuudessaan ei poikkea suomalaisen juhannuksen ja uudenvuoden risteytyksestä mitenkään. Syy juhlaan on aika teennäinen, jengi tulee paikalle ilotulituksen takia ja höysteenä on vähän muuta diipadaapaa. Toki tässä italialaisessa versiossa diipadaapan taso ja se ilotulitus oli liian pitkä ja vähän kovemmalla tasolla kuin Suomen vastaavissa. 

Loppuun pieni pala tulituksen keskivaiheilta eli ns. perussettiä.

Spaghetti alle vongole

Valmis setti näytti tältä ja maistui hyvältä.

Nyt kun tälle ruokalinjalle lähdettiin niin tässähän on kaikki helvetin portit auki. Seuraava lomaruoka ja yhtä helppo ellei helpompi kuin se cacio e pepe. Spaghetti alle vongole valmistuu 15-20 minuutissa riippuen lähinnä lieden tehosta ja spaghetin laadusta. 

Simpukat suoraan kaupasta. Ei 
tarvinnut erikseen puhdistella.
Pieni huuhtelu riitti.

Valmistus alkaa sillä, että lähdetään aamulla bussilla kohti kalakauppaa. Siellä jonossa nököttääkin muutama italialainen nonna, joiden ostoksiin selvästi simpukat kuuluivat. Noudatin mummojen linjaa ja simpukoiden kaveriksi otin testiin päivälliselle paikallisen kalan. En tiedä minkä, mutta veikkasin hyväksi. Eihän niitä mummot muuten sunnuntaievääksi ostele. Simpukat ja kala 18€, bussilla kotiin ja altaalle. Simpukoita ei tarvitse sen enempää uitella, kalakauppias on sen huolehtinut. 

Suomessa vastaava menee nimellä sydänsimpukka ja kannattaa antaa uiskennella ihan ajan kanssa. Muuten tulee hiekkaa suuhun syödessä. Liotus suolavedessä ja porukka räkii ylimääräisen hiekat pois kitusistaan.

Loma-aseet on vähän kökköiset.
Leikkuulautana lautanen ja 
veitsenä... no tuo. Toimi kuitenkin.

Lounasajan kolkutellessa pikavisiitti paikalliseen markettiin ja mukaan paketillinen kunnon spaghettia ja nippu tuoretta (lehti)persiljaa. Italialainen sana 

Spaguna ainakin omasta mielestä 
laadukas setti. Kannattaa olla 
tarkkana, kypsän ja al denten kanssa
tässä kypsä 10 min eli keittoa 
noin 7 minuuttia.

resepteissä on prezzemolo, joka kääntyy persiljaksi, mutta suomalaisittain menee mielestäni lehtipersiljana. Joku korjannee jos olen ihan hakoteillä. Oliiviöljyä, valkosipulia ja valkoviiniä löytynee joka kodista ilman kauppareissuakin, mutta sivistysmaissa niitä saa toki myös lähimarketista. 

Itse kokkaamiseen. Ensin pastavesi kiehumaan (vähän toki riippuen vehkeiden tehosta), suolaa sekaan ja kantta päälle. Samalla pilkotaan valkosipulia, lurautetaan reilusti oliiviöljyä pannulle ja valkosipulit perään. Pieni kääntely, reilu loraus valkoviiniä pannulle ja simpukat perään. (Huuhdella/pestä kannattaa, jos tarvetta on. Samoin kuolleet tietysti pois kuormasta.) Oma satsi ei vaatinut huuhtelua suurempaa pesua ja ainoastaan ylsi oli saanut kuoreen kolhun ja kuollut ennenaikaisesti. 

Itse laitan kannen päälle simpukoita kokattaessa. Kypsyy nopeammin ja lopuksi sitten voi hifistellä nesteen haihduttamisella, jos tarvitsee. Pieni sekoitus silloin tällöin ei haittaa  

Kypsennys kestää 3-4 minuuttia ja sen aikana pitänee tuupata spagut kattilaan. Pussista jälleen keittoajan tarkistus. Kannattaa olla tarkka kypsän ja al denten kanssa. Jos keittelee spagun kypsäksi asti saa lautaselle mautonta mössöä. Itse keittelin 10 minuutin sijaan 7 ja siinä vaihdessa siirsin pannulle. 

Spaghetin kiehuessa simpukat ovat kypsyneet ja ne voi hetkeksi ottaa liedeltä. (Jos on aukeamattomia niin ne tietysti heitellään pois, mutta omalle kohdalle ei nyt sattunut) Napsitaan pääosasta lihat pois ja pannulle, muutaman simpukan voi tietysti koristelumielessä jättää tyhjentämättä. 

Kun pasta on valmista (tai siis reilusti alle kypsää), nostellaan pannulle liemeen ja lisätään tarvittaessa pastavettä sekaan. Sekoitetaan ja heitellään selkaisin ja lisätään jossain sopivassa välissä lehtipersiljat kyytiin. Pippuriakin voi ruuvailla maun mukana. Kun pasta on sopivaa, nostellan lautaselle (annosmäärästä riippuen) ja lusikalla kastiketta / simpukan lihoja päälle. Koristellaan kuorellisilla malleilla, jos niin on hyväksi katsottu. 

Lihat pannulla, koristeet odottamassa
ja pasta kypsyy vieressä. Lähes valmis.

Syödään heti, hyvällä ruokahalulla ja huuhdellan alas valkoviinillä. Tuore leipä ei tee pahaa, varsinkin, jos kastiketta on dipattavaksi asti. 

Lopuksi nosellaan tavara pannuun,
sekoitetaan, kysennellään
loppuun ja lautaselle.

Ensifiilikset Italiasta

Edellisestä kerrasta Italiassa ja Ischialla on kulunut hyvinkin tarkalleen 6 vuotta. Korona tuli aikanaan esteeksi, mutta nyt siis ollaan jälleen kuvioissa. Ischia tuli nyt kohteeksi ihan vain tuttuuden takia. Haluttiin päästä helpolla. Tulevaisuudessa paikkaan tulee varmasti enemmän vaihtelua. Toki tälläkin kerralla on tarkoitus muutama päivä Roomassa kierrellä. 

Nyt on muutama päivä paikallista menoa ihmetelty ja voi hieman kelailla, miltä tämä nyt tuntuu. Pari tekstiäkin olen ehtinyt laittaa eli matkahommista tänne ja yksittäisen ruokapostauksen tänne.

Mikä on muuttunut? 

Valitettavasti ensikokemuksen perusteella eletään edelleen korona-horroksen loppua yhdistettynä Ukrainan sodan järistyksiin. 

Italialaisten oma ravintolakulttuuri on supistunut huomattavasti. Ruokaa (pizzaa) haetaan kotiin, ravintolat ovat tyhjempiä. Inflaatio jyllää ja se näkyy ravintolahinnoissa. Eihän ne edelleenkään pahoja ole, mutta prosentuaalisesti korotukset ovat isoja. 

Evergreenin pizza on hyvä. Ei 
yksinkertaisesti voi valittaa. Tämän
yksittäisen hinta taisi olla 6€.

Ensimmäisellä pizzalla käytiin Tripadvisorin kautta löydetyssä paikassa. Menun jokaisen pizzan hintaa oli korjattu (verrattuna netin versioon). Muutokset noin 20% luokkaa ja se on iso muutos vaikkei se Margherita edelleenkään maksanut kuin 4,50€ tai jotain siihen suuntaan. 

Juomia oli valikoimassa niukasti ja tarjoilu on jotenkin ihan kateissa. Kävimme viime reissulta hyvin mieleen jääneessä pizzeriassa (nimenomaan tarjoilun takia) syömässä. Paikalta puuttui omistaja itse, mutta tarjoilija oli sama. Unohti yhden pizzan ja jälkkäreitä tilatessa unohti kysyä jälkkärin samalta tyypiltä, jonka pizzan unohti. Toi myös pöytään oluen, kuten tilattu, mutta unohti avata pullon. 

Saattoi olla tietysti huono päivä enkä henkilökohtaisesti tuosta hätkähdä. Edellisenä päivänä kuitenkin eri paikassa tarjoilu oli heikkoa, tavaraa puuttui ja yksi juomatilaus unohtui. Jätskilläkin meni tilaukset väärin. Joku koronakarma tässä voi olla. 

Mikä on ennallaan?

No pizza on edelleen hyvää. Laadun takeena edelleen, että ovella on Vera Pizza Napoletanan kyltti. Nyt siis käyty kolmessa pizzeriassa ja parissa ravintolat muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Jälkimmäisissä Tripadvisor on väärässä arvioiden kanssa (hienommasta ympäristöstä ja pullamaisesta pohjasta johtuen arvio vääristyy). Oikeasti parempaa pizzaa saa sieltä, missä perinteitä kunnioitetaan. 

Liikennekulttuuri pitää huolen siitä, että 3d-
maalipinta on suosikki vielä pitkään.

Meno on myös mukava. Kädet heiluu, ääntää riittää, mutta kaikki vaan tavallaan toimii ja ollaan iloisia. Turistialue on turistialue eli mitä lähempänä solmukohtia on, sitä kalliimpaa ja huonolaatuisempaa kaikki tuppaa olemaan. Aina sitä jotenkin haluaa myös yrittää, josko joku onnistuisi, mutta tällä kertaa ei sellaista turistialueen helmeä ole löytynyt. Muita kyllä. Kolmas pizzapaikka oli ihan helmi. En tiedä, onko paikka ollut pitkään auki, mutta kokemattomuutta oli henkilökunnalla hieman normaalia enemmän. Pizza kuitenkin loistavaa ja hintataso enemmän kuin kohtuullinen. Paikka täällä.

Kolmantena huomiona ennallaa olemisesta on kaikki. Siis aivan kaikki. Jos ottaa vertailukohdaksi Tallinnan ja miettii, mikä kaikki siellä on 6 vuoden aikana muuttunut, lista lienee kohtuullisen pitkä. Täällä tuntuu, että kaikki on täysin kuten ennenkin. Kalakauppa on samassa paikassa kuin 6 vuotta sitten ja jopa yksittäinen tarjoija on sama kuin ennen. En tiedä onko tämä hienoa vai aavemaista, mutta jotenkin rauhoittavaa. 

Italialaisten autojen muokkaamisessa 3d-maalipinta on edelleen kuuminta hottia. Jos löytää jostain auton, jota ei ole jostain kulmasta rutattu niin se on kyllä ihme. Toisaalta katsoessaa liikennekulttuuria ja ylipäätään teiden leveyksiä, ei ihmetytä yhtään. Autokanta on myös selvästi sopeutettu tähän eli kalliimman hintaluokan autoja ajetee liikenteessä huomattavan vähän. 

Näistä on hyvä jatkaa...

Cacio e pepe

Pastavesi kiehumassa, pippurit
pannulla pecorino kupissa
odottamassa.

Pasta kiehumassa ja vettä pippurien kanssa
pannulle.

Hieman olen karttanut näitä ruoan laittoon liittyviä hommia, mutta eiköhän nekin ainakin näin matkatessa mene. Tässä siis Cacio e pepen tarina. 

Nälän kalvaessa sisuskaluja lounasajan Italiassa yksinäisellä tai ihan perheenkin kanssa matkaavalla on yksi hyvä vaihtoehto: lähikaupasta pastaa (spagetti) ja pecorinoa, kaikki muut aineet yleensä kotoa löytyy. 

Valmistaminenkin on oikeastaan helppoa, kun vain suostuu tekemään asiat oikein. (Ja jos levyt toimii. Minulla majapaikan sähköliedessä on pieniä haasteita isompien tehojen kanssa). 

Ensin pastavesi kiehumaan ja veteen reilu ripaus merisuolaa. Jos kamat on kasassa ja pasta laadukasta niin koko homman pystyy tekemään pastan kypsyessä. Kun vesi kiehuu, pasta veteen ja kello päälle (itse keitin pastaa kohtuu vähällä vedellä, että saan enemmän tärkkelystä pannulle). Pastapaketissa lukee keittoaika. Hyvällä spagetilla se on jossain kymmenen minuutin yläpuolella, tällä kertaa 12 min. 

Pecorinotahna eli raastetta ja tilkka keitinvettä
sekoitettuna. Tuohon vielä ihan tipan lisäsin ja sekoitin.

Kun pasta pääsi uimaan, aloin raastaa mustapippuria pannulle. Kohtuu reilusti. Lämmitetään reilusti, ei polteta. Kun kiva pippurin tuoksu on saatu irti, kauhalla pastavettä pannulle ja annetaan kiehua. Lisätään tarvittaessa. Tässä kohtaa aikaa pastan kastumisesta kulunut noin 3 min. 

Pippureiden porekylvyn aikana pecorino kulhoon ja tilkka pastavettä päälle. Sekoitus tasaiseksi tahnaksi. (Italiasta saa ihan tuhannen jauhoksi raastettua pecorinoa suoraan kaupasta, jos pitää itse raastaa niin se pitää tehdä etukäteen. Mitä hienommaksi raastettu, sen parempi). 

9 minuutin kohdalla pasta kattilasta pannulle ja sekoitetaan pippuriveden kanssa. Pannu kuumana ja lisätään vettä kattilasta eli ei anneta kuivua. 

Pecorino sulaa pastaan ilman
lisälämpöä.

Kellon lähestyessä 12 min, liekki pois ja juustotahna pannulle. Kääntelyä ja heittelyä, kunnes juusto on sulanut ja sekoittunut joukkoon. 

Tavara lautaselle ja ääntä kohti. 

Pieni heittely helpottaa
pecorinon katoamiseen.

Valmis setti. Pasta lautaselle ja lusikalla
kevyesti soosia päälle. Vihreää viereen, jos tykkää.
Itse tein kastikkeen oliiviöljystä, valkosipulista ja
balsamicosta.

Kevyt matkapäivä

Kohti tuttua. Toki nuorin tästä aika
vähän muistaa.

Tästä alkanee ainakin muutaman postauksen ketju Italian reissulle. Tämä reissu päätettiin tehdä jo pitkän aikaa sitten, kun todettiin, että korona estää kaiken suunnittelun. Laitettiin lomailut odotukselle, mutta pidettiin väylä auki tuttuun paikkaan ja heti sopivan tilaisuuden tullen tartuttiin siihen. Vuorossa siis reilun 2 viikon vierailu Italiassa pääosin Ischian saarella. Matkassa siis perhe eli kaksi aikuista ja lapset tällä hetkellä 16, 14 ja 11v.

Matkapäivä tiedettiin raskaaksi jo etukäteen. Aikataulun voi tehdä hyväksi jostain, mutta se tarkoittaa, että toiselta puolelta löytyy haastetta. Valitsimme haasteet alkuun, jolloin loppuun jää kunnolla aikaa. Tämä tarkoitti auton starttaamista hieman puolen yön jälkeen. Kesälomalaisen unirytmillä se tarkoitti sitä, että silmäystäkään ei tarvinnut nukkua ennen ajomatkaa. 5 tuntia autossa kului kuitekin kuin siivillä ja pääsimme suorittamaan reilun parin tunnin lennon odotusta.

Lento lähti suunnilleen aikataulun mukaisesti aamu kahdeksan korvilla ja Roomassa ajallaan eli reilu kolmen tunnin lento perillä hieman kymmenen jälkeen paikallista aikaa. Lennolle Finnair järjesti tilaajan erikoisen. Ylipäätään en tykkää ajatuksesta, että lennolla ei edes kahvia tarjota, mutta toisaalta olen lähtenyt siitä, että Finskin pisteet voi käyttää ihan mihin tahansa ja aamupala on yksi vahva vaihtoehto. Sovellus oli kuitenkin "päivitetty parempaan", joka tarkoitti, että sain varattua etukäteen purtavaa nuorinta matkaajaa lukuunottamatta. Tämän toki huomasin jo ennen lentoja ja lyhyt keskustelu Finskin aspabotin kanssa johti lopputulokseen, jossa botin mielestä minun kannatti keskustella ihmisen kanssa. Ihminen osasi lisätä sämpylän junnulle, vikaa en edelleenkään tiedä.

Vesuviuksen jäädessä taakse ollaan jo vahvasti
voiton puolela.

Jos joku näitä minun juttuja on joskus lukenut, niin lienee sanomattakin selvää, että allekirjoittanut ei koneessa nukkunut ja jatkosuunnitelma lentokentältä oli tasoa siirrytään juna-asemalle. Ensin arvottiin mennäänkö bussilla vai junalla, todettiin, että juna lienee vikkelämpi, sitten ratkaisu oli oikeastaan helppo, seuraava lähtö. Menimme siis inasen tyyriillä (kun on mukana kolme aikuiseksi laskettavaa niin ollaan taksin hinnoissa) Leonardolinjalla. Toisaalta ei kaduttanut, nopea ja helppo.

Rooman juna-asemalle päästyämme kello kolkutteli kahtatoista. Edellisen junamatkan aikana tehdyn arvion mukaan vaihtoehtoja Napoliin junalla oli kolme: halpa ja hidas (yli 3h/n.40€), kallis ja nopea (n. 1h/250€) ja näiden välimalli (n,2h/100€). Näistä valinta oli aika luonnollisesti tuo välimalli, mutta sen lähtöön oli sopivasti alle 30 min. Hajaannuimme. Auttavasti italian kieltä taitava vaimo jäi lippuhommiin, minä lähdin hakemaan ruokaa. Mitään kunnollistahan ei oltu syöty. Autossa oli yöllä vähän evästä ja Finskin sämpylät, mutta ei niillä ihan hirveän paljon juhlita. Molemmat hoiti osuutensa. Vaimo hoiti liput hollille, minä sain matkaevästä ja 4 litraa vettä, reipasta kävelyä junalle ja aikaakin jäi ainakin 5 minuuttia. Onneksi vaunusta oli viilennys rikki ensimmäisen puolituntia niin saatiin kunnon hiki pintaan. 

Majapaikan pitäjälle lähtenyt
kuva. Pitäisi lukea Ischia 
porto, vaan kun ei lue.

Juna oli Napolissa suunnilleen ajallaan eli kellossa noin 14:30. Siirtymää juna-asemalta satamaan ei tarvinnut sen enempää suunnitella, koska vastahan sitä muutama vuosi sitten siinä pyörittiin ja homma sujui silloinkin hienosti (ihan tuhannen taistelua). Mikäpä siinä, suunta selvä, matkalta 6 litraa juotavaa tuhotun 4 litran jatkoksi ja marssi kohti satamaa. Jokainen voi arvata, että tässä kohdassa reilun 30 asteen lämmössä allekirjoittanut taapersi satamaan lopulta täysin hikimärkänä. Satama tosiaan löytyi, mutta kiroilla edelleenkin piti. Opasteet ovat aivan jäätävän heikot. Onni kuitenkin potki siinä mielessä, että lähtö Ischialle saatiin käytännössä heti, noin vartti lähtöön eli ei tarvinnut edes juosta laivaan. 

Väsyneen pikapasta, mutta hyvää
tuo kuitenkin on.

Majapaikan pitäjää olin infonnut aikataulusta pitkin matkaa ja laivaan päästyä laitoin viestin, että 15:45 lähdetään. Vastaus oli hieman epäilevä ja pyysi kuvan lipusta. No minähän laitoin. Oikea saari, väärä satama. Ei onneksi paha, kun saari on pieni. Pyysin anteeksi sekoiluani ja majapaikan pitäjä lupasi tulla hakemaan toisesta satamasta. Näin tapahtui. Mukava jälleennäkeminen, saatiin varsin reilu huoneisto käyttöön ja kehut tehdyistä pizzoista (majapaikan pitäjä seurailee minua instassa). Tavarat huoneeseen ja lupautui heittämään minut vielä kaupaan autolla (aikaa vähän ja kannettavaa paljon), kiitin ja hyväksyin.

Italian hintataso löi taas kerralla vasten kasvoja. Ostokset suunnilleen: sipulia ja valkosipulia, pari tölkkiä tomaatteja ja rasia tuoreita, paketti rucolaa, iso pullo hyvää oliiviöljyä, paketti kahvia (ei mitään juhlamokkaa), neljää eri juustoa, salamia, tiu munia, tuore leipä, pari pakettia hyvätasoista pastaa, tuoremehua, pari pulloa viiniä (ei loistokkaita, mutta toinen jo varsin juotavaksi todettu), 4x0,66cc olutta, 6 tölkkiä limua ja 24 litraa vettä. Loppulasku 47 €. Kassalla hymyilytti. Suomessa pekästään parmesaani olisi maksanut kympin. 

Majapaikalla pikainen pasta lounaspäivälliseksi, uimaan ja vähitellen alkaa veto olla pois. Syömään pääsi siinä seitsemän pinnassa eli 20 tunnin touhuamisen jälkeen. Valvetunteja tulee huomattavasti enemmän, mutta kohta pääsee nukkumaan ja aamulla saa tuoretta patonkia. 

Kirjoittelijan iltatoimisto.

Kotimaan pikaloma

Parina aikaisempanakin vuonna on tullut tavaksi käydä tutun kaveriporukan mökkireissulla mukana. Tässähän on hauskaa se, että tällä kertaa paikalla ei varsinaisesti näitä meidän kavereita ollut ollenkaan, mutta niinhän siinä monesti käy, että päästyään mukaan tiettyyn perheeseen, on tervetullut sen kummempia kyselemättä. No eiväthän nuo muut paikallaolijat tietenkään outoja olleet, mutta alunperin, heistä kukaan ei meidän perhettä olisi mökille kutsunut. Nyt kutsui ja pikaisesti käytiin. Normaalisti kyseessä on viikon setti. Nyt ehdittiin tulevan Italian reissun takia olemaan vain la-ti.

Mökin peruspilarit: ranta, sauna ja
laituri

Iltanuotio on iltanuotio...

Tämä lomailu on ehkä sellaista perinteisintä suomalaista kesän viettoa moneltakin osin. Mökki on aivan keskellä ei mitään Kemijärvellä, lähimpään kauppaan autolla noin puolen tunnin matka. Ei juoksevaa vettä, ei sähköä (paitsi aggregaatilla), puhelin ei toimi, puusauna rannassa, perinteitä (yksi porukka vuorollaan hoitaa päivää, löyhä ohjeellinen aikataulu, iltanuotio jne.), kalastusta, huusi, joskus myös jaloviinaa.

Henkilökohtaisesti pidän tätä aivan loistavana lomailuna. Strukturoitua, kohtuu tervehenkistä, rauhallista. Yksi perinteistä (ei hajuakaan miksi) on se, että päivittäinen järjestelyporukka (tekee aamupalan, lämmittää saunan, tiskaa jne.) tekee päivällisellä kello 17:00 kolmen ruokalajin päivällisen. Tähän meidän porukka suhtautuu tietenkin erityisellä painotuksella. Kun pyydetään päivällinen, tehdään päivällinen. Niin kuin parhaiten osataan, niillä vermeillä, mitä on. 

Tänä vuonna tarjolla:

Alkupalana kerrostettu savulohi katkarapujuttu (jollain kokilla on varmaan joku nimikin sille, minä vedin hatusta).

Mökkialkupala, tilanteen huomioiden
pahvilautaselta tarjottuna.

Pääruokana ankanrintaa, (tuhannen vanhassa kaasu)uunissa paahdettuja kasviksia ja punaviinikastiketta. Tässä kohtaa vähän tietysti huijataan, koska kastikkeen tein ennen lähtöä kotona. Se kuitenkin on tuon aterian selkeä kruunu.

Punaviinikastike pitää keitellä etukäteen, 
eihän sitä huonoa kehtaa tarjota.

Jälkkäriksi creme brulee. Kokeilpaapa tehdä kaasulaitteilla (vanha uuni ja jääkaappi) ja ilman kunnon astioita. Onnistui melkein, vähän jäi löysäksi keskeltä. Maku ok. 

Paras puoli tämän tyyppisessä mökkeilyssä on, että mökki ei ole oma. Kyseessä ei ole työleiri. Mistään ei tarvitse huolehtia viikkoa pidempään. Sopii minulle. Julistaudun omistusmökkikieltäytyjäksi.

Jokavuotista matkaseuraa. Tarkkana saa olla
nämä, kaverit eivät turhaan väistä.