Kotimaata sähköautotwistillä #3 Matka jatkuu

Järvisydän nähty ja täytyy sanoa, että kokonaisuutena oli kohtuullinen pettymys. Tuo pätee vierailuun oikeastaan kautta linjan. Majoituksen pienet sudenkuopat tuossa aiemmin tulikin. Niihin toki myös vaikuttaa, millä asialla ja mihin vuodenaikaan paikalla on, myös ulkomaalaiselle kokemus lienee suomalaista parempi. 

Romanttinen ja tunnelmallinen vai naapurit
liian lähellä ja pakko pitää ikkunoita kiinni?

Itse olin koulutuspaikassa. Sinällään ihan ok ympäristö ja poikkeuksellisesti tekniikka toimi kohtuullisen hyvin. Valitettavasti paikka on pimeä luola kalliossa. Vaikka miten olisi hienot maisemat ja ilmat, niistä ei koulutuksessa pääse nauttamimaan ollenkaan. 

Paikan palvelut eivät kestäneet käytännössä kohtuu isoa koulutusporukkaa eli kaikki ruuhkautui: ruokailu, kahvit, kylpylä, illallinen... Jälleen eri tarkoituksessa toimii. Kylpylä on varmaan ihan ok, jos siellä ei ole liikaa väkeä, altaisiin mahtuu ja saunaakaan tuskin saadaan heitettyä kylmäksi.

Ruokaihmisenä suurin floppi tuli ruokailuissa, etenkin illallisella. Muuten on ymmärrettävää, että harva tuolla monia päivä viettää ja siksi sama aamiaiskattaus ja lounaan salaattipöytä menettelee. Alkoi kuitenkin häiritä jo parissa päivässä. Lisäksi kahvi oli useasti kylmää ja valmiit jälkiruoat korkeintaan kohtuullisia. Yksi pannacotta meni jopa heikon puolelle.

Jopa kuvasta näkee, että kala on kuivaa. 

Kolmen ruokalajin illallinen oli sitten se heikoin hetki. Annosruokaa yritettiin tehdä liian isolle porukalle. Alkuun tullut amouse bouche toiminee, jos ruokailija on reippaillut kansallispuistossa koko päivän ja pienet kivetkin kiinnostaa. Kun tarjoilu tulee porukalle, joka on lähinnä syönyt ja istunut, paras mauste puuttui. Tarjoilulusikkaan hieman liian pieni, puuttui happoa ja rapeutta. Hyvä aihio jatkokehittelyyn.

Sitten ongelmaan. Kyseessä oli siis 3 ruokalajin illallinen, aloitus kello 20. Alkukeitolle päästiin noin tunnin kohdalla, pääruokaan vajaan kahden, jonka jälkeen jälkkäri tuli onneksi kohtuu nopeasti ja valmiita oltiin 22:30, osalla meni laskujen kanssa vielä puolisen tuntia pidempään. Oli liian hidas. 

Alkukeitto oli homman parasta antia. Sekin pääraaka-aineeltaan hieman mauton, mutta teknisesti hyvin tehty ja suutuntumaa sekä kiva värinpilkahdus oli saatu aikaan keiton pintaan laitetuilla iduilla ja pikkelöidyillä kaviksilla. Kolmen ruokalajin settiin aavistuksen pieni keitto ja valitettavasti kylmähkö. Todennäköisesti joutui odottamaan tarjoilua aivan liian pitkään.

Pääruokana siikaa, suolapedillä kypsennetty peruna, kasviksi ja kastike. Ensin hyvät puolet: sadon kasvikset eli palsternakka ja porkkana olivat hyviä, samoin kalan savu. Sitten sitä heikompaa kertomaa: Peruna ja kala olivat auttamatta liian kuivia. Kaikki ruoka oli jälleen kerran aivan liian kylmää ja kastike mautonta. Itse epäilen, että kastike oli tehty niin, että sitä voitiin käyttää vegaanisena eli siitä tuntui puuttuvan kalalle tärkeät voi ja kerma, luvattu sienen maku oli vain toive. Voi toki olla muutakin, mutta tuo jäi omaksi tuntumaksi.

Jälkkärina omenatoscakakku. Koko viikonlopun parhaita jälkkäreitä, mutta toscakakuksi kovin mauton ja aavistuksen kuiva.

Poistuminen sujui kyllä ihan kätevästi, laskun kanssa oli aluksi jotain häikkää, kun olin saapunut aikaisemmin, kuin suurin osa porukasta ja sen takia minua ei ilmeisesti oltu tunnistettu koulutuksen väkeen. Tämä korjautui ilmeisesti illallista odottaessa, kun minulle ei ollut ruokavalintaa tehty, kuten muilla sisäänkirjauduttaessa. Lopputulos tietysti selviää vasta kun lasku tulee.

Latauksen jätin siis väliin vaikka ilmeisesti paikalla olisi ollut Teslan ilmainen laturi. Tästä ei kukaan missään vaiheessa maininnut, vaikka tosiaan erikseen latauksesta kysyin ja laiton vielä perään viestiä. No ei kyllä ollut myöskään ongelma. Kaupassa oli pakko käydä niin pysähdyin Varkauden Prismassa ja auto siksi aikaa laturiin. Olisi päässyt nippa nappa myös Kuopion Superille, mutta siinä ei ole kauppaa samassa, joten tarvittava palvelu päätti valinnan. Yöksi auto pihassa valovirtaroikkaan ja parin seuraavan päivän ajelun luulisi selviävän kohtuullisen helposti.

Kotimaata sähköautotwistillä #2 kuinka paljon on liikaa?

 Alkoi ihan omaa ajatusta kiinnostamaan, niin mietin.

Ei ole helppo. Jos istuisi kevyesti kosteassa mökkerössä keskellä ei mitään ja kysyttäisiin, mitä olisi valmis maksamaan bensasta/diselistä juttu lähtisi ihan eri laukalle. Nyt ei lähde. Sähköautoilijan näkemys hinnasta:

Laitanko auton laturiin Järvisydämessä. En laita. Miksi? Maksaako se liikaa? Ei, mutta periaate kieltää.

Kuvittele hotelli, joka on vähän kauenpana kaikesta, joka markkinoi itseään ajatuksella, ettei tarvitse huolehtia paluusta. Tankata voi paikalla ja paluu onnistuu. 

Mitä sanoisit, jos paikalla bensa/disel maksaisi 6€/l? 

Mielestäni turha maantierosvouksen yritys. Aina voi ajaa Varkauteen ja ladata saman energian 5 kertaa nopeammin ja halvemmalla. No aina valitettavasti löytyy joku, jolla on 2% varausta ja on pakko, mutta onko siinä mitään järkeä. Nyt jokainen latauspaikka vapaana... Ei käyttöä. Minä olisin ostanut sähkön kohtuulliseen hitaan eli 22 laturissa yön yli 20c/kwh on aivan ok.

Mitä tästä seuraa?

En ole laskenut, mutta lähtiessä pohjoiseen pitää pysähtyä joko Varkaudessa tai Juustoportilla (~35c/kw) noin 3 minuuttia, että pääsee Lapinlahdelle. 

Kuka näitä suunnittelee?

Ai niin... Kävin iltakävelyllä. Arvatkaapa paljonko oli vapaita latauspaikkoja? Kyllä 8/8, yksi toki epäkunnossa.

Kotimaata sähköautotwistillä #1 saapuminen

Loma on koluttu ja arki palaa, mutta se ei tarkoita, etteikö Suomea voisi mennä ristiin rastiin. Nyt pitkään viikonloppuun mahtui ensin työn merkeissä kouluttautumista ja sen jälkeen harrastustoimintaa siihen malliin, että jälleen kerran häkäpönttöautoilija miettii, kuinka kauan noihin matkoihin menee. Itse sitä aina miettii, että ei paha, mutta on sitä sitten erinäisiä sudenkuoppia matkalla.

Ekana kirjoittajalta petti maantieteen opinnot. Ajatus oli, että eihän sitä Raumalta Rantasalmelle kovin pitkä matka ole. Osoittautui, että on. Itseasiassa tämän kerran mittaustilanteessa 460 + noin 10 kilometriä kuin hain matkalla tavarat ja ajoi kerran nollat taulussa väärälle reitille. No humanisti meinasi, että kun se on ihan vieressä niin ei tartte hirveästi latailla. Autolla duuniin ja auto kuitenkin pihan laturiin, latausraja 90 %, kun ei enempää tartte ja matkaan. 

Totuus paljastui jo koti/alkumatkasta, kun naputteli kohteen navigaattoriin. Latauksella olisi päässyt 4% marginaalilla Mikkelin Superille lataamaan ja ongelmat kaikkoaa. No kuten niin usein yleensäkin, luonto huolehtii tauoista paremmin kuin akku. Kuortin kohdalla oli maha niin tyhjä ja rakko niin täysi, että suunnitelmat muuttui. Auto laturiin, keskiviikoksi noin 17:00 oli mielestäni aika ruuhkaisaa eli 4/6 paikoista varattuna. Ei haittaa, koska minulle riittää se 1 paikka. Vessaan ja koska henkilökohtaisesti yritän vältellä ketjuruokailuja siirryin tien toiselle puolelle syömään.

Ehkä virhe. Valitettavasti. Harvoin tulee eteen tilanteita, joissa pienehkö koppigrilli häviää ABC:n aterialle. Vaikea sanoa, kun edellisestä ABC:n listaruoasta on jo vuosia, mutta jos ei tämä häviä niin ei sitten mikään. Kuortin Grilli Pizzeria Chili oli saanut siinä määrin huonoa arviota pizzoistaan, että ajattelin mennä burgerilla. En tiedä oliko virhe, mutta paskempaa burgeria saa hakea. Suurin ongelma oli pihvissä, joka oli niin kuivan jäykkä, että en tiedä, miten se oli tehty. Ei kuitenkaan valmispihvi eli veikkaan pakastettua pihviä, joka yritettiin laittaa burgerkuntoon tilauksen hetkellä. Ei onnistunut. Piti olla chiliburger, välissä oli vähän jotain väsynyttä salsan kaltaista mössöä, todennäköisesti Santa Mariaa purkista. Jos jostain pisteet antaa niin maustepöytä oli ok ja ranut eivät olleet ihan sitä halvinta tikkua ja hyvähköjä (ei siis mitään huippua, mutta "aterian" paras osuus). 

Alunperin oli ajatus, että käväisen vielä Juvalla laturissa ennen Järvisydäntä, ettei tule mitään hämminkiä matkalla, mutta kun huomioi Kuortin Grilli Chilin tyypin palveluhalukkuuden ja nopeuden niin ABC:n 150 KW laturi hoiti virtaa autoon siinä määrin, ettei tarvinnut Juvalla pysähtyä. Matkalla mietin, josko soittaisi hotellille ja kyselisi, millainen laturi siinä pihassa on. Kysäisin varatessa, että on, mutta muuta en. Kun totesi, että perillä virtaa on noin 30 % ei tartte miettiä. Enkä miettinyt.

No Järvisydänhän on varsin keskeisellä paikalla eimitäänssä eli noin 50-100 km jonkinlaisesta sivistyksestä kaikkiin suuntiin. Sen toki tiesin, kun onhan tästä ohi joskus ajeltu. Respassa hieman heikosti asiakaspalveleva tyyppi sai jotekin avainkortin luovutettua ja kerrottua, että kylpyläänkin ehkä pääsee, mutta kun mun varaus oli jostain syystä tehty kahteen eri päivään niin ei ehkä tietoa pääseekö tänään ja huomenna. No ei kiinnostanut, mutta kysäisin huvikseni auton lataamisesta. Hoituu kuulemma ilmaiseksi appilla ohjeet pömpelissä. Thanks, se riittää, hyvä setti.

No jos nyt sitten jotain negatiivista haluaa kaivella, niin Järvisydämen keskellä ei mitään parkkipaikat on Moovyn maksullisia paikkoja. En vastusta maksullisia paikkoja yhtään mutta keskellä metsää se on vähän mautonta. Toki jos paikalla pyörii paljonkin hotellissa majoittumatonta jengiä niin sitten tuon ymmärtää, mutta en ole vielä nähnyt.

Paikkamaksu ei varsinaisesti kiinnosta, joten Moovy päälle ja auton siirto laturiin. Tolpassa lukee 50c/kwh, ohjeita pukkaa, appi puhelimeen, appi kertoo hinnaksi 55c/kwh. Pieni tuskainen puhallus, auto parkkiin, huoneeseen, viesti hotellille notta mitä? ja suihkuun.

Viestiin vastattiin, että lataus maksaa 55c/kwh. Kyseessä 22kw laturit, joten oma pään sisäinen kirjanpitäjä totesi, että pitäköön tunkkinsa. Pikainen katsaus auton appiin, sillä pääsee kirkkaasti Varkauteen, todennäköisesti jopa Kuopion superiin eli auto maatkoon ruudussa pari päivää. (Sähköautoja tuntemattomille 22 kw laturin hinta on noin 20-25 c/kw. 55c/kw on maantierosvousta jopa suurteholaturille ja sitä ei tee muut kuin Fortum.)

Samalla oli ehtinyt tutustua huoneeseen. Vaikken mikään jokapäivän hotellivierailija olekaan niin tuleehan näitä öitä vuosittain kymmeniä. Ensivaikutelma: ihan kivaksi tehty, mutta kopit on liian lähekkäin. Sitä on jouduttu paikkaamaan pimennysverhoilla eli koppi on oikeasti aika pimeaä. Jos olisi vaimo mukana niin romanttinen, mutta ei.

Sivuikkuna kiinni ja silti menee eroottisen
esityisen puolelle.

Sen verran kostea koppi oli, että laitoin ilmalämpöpumpun päälle, virhe. Ikkunat huuruun, nokka tukkoon ja kohtuu tukala ilma. Lasit ratkaisin niin, että etummainen auki, muut kiinni ja kattoluukut auki. Sillä sai valoa (valoisan aikaa) niin että riitti. Nyt auringon laskeuduttua, kattovalo puuttuu. Siis oikeasti, huoneessa ei ole kunnollista valoa. Lattian ylöspäin suunnatut valot on varmaan tähän ajateltu, mutta paistavat niin pahasti silmään, että veikkaan ettei ole asennusten jälkeen testattu. Lisäksi ongelmana on se, että kopit on rakennettu niin lähekkäin, että sivuikkunasta näkee 5 viereistä koppia. Itsensäpaljastajan paratiisi, henkilökohtaisesti en niin välitä.

Missä ollaan?

Ollaan hieman liian kosteassa huoneessa, nokka tukossa, keskellä ei mitään. Autossa akkua sen verran, että täältä pitäisi päästä pois. Odotan innolla aamupalaa (jos herään).

Jälkikirjoituksena... Tuo tuhannen paska alhaalta ylös valo estää varsin tehokkaasti näkemästä, mitä on jättänyt ikkunalaudalle. Nimimerkillä hetken etsin puhelinta.

Jatkuu osassa 2 ja osassa 3

Pääseekö sähköautolla Lappiin?

Vaikka suurimmalle osalle lienee selvää, että sähköautolla Lappiin pääsee niin sitä tunnutaan jatkuvasti kyseenalaistavan. Puolen vuoden sähköautoilun jälkeen kohdalle tuli ensimmäinen kerta, kun noille korkeuksille piti ensimmäisen kerran suhata. Mukana ei kuitenkaan ollut perävaunua, venettä, lentotukialusta eikä mitään muutakaan mukana revittävää, pakkastakin oli kuten normaaleina suomalaisina kesinä. Mukaan pakattiin siis vain 3 henkeä ja reilun viikon tavarat, autona Tesla Model S eli ei tarvinnut pakatessa tetristä harrastaa.

Kemijärven paikallisliikennettä.

Lähtötilanteessa Eurassa akku about täynnä, sehän tietysti kaikkia kiinnostaa. Aivan turha info siinä mielessä, että matkalla pysähdyttiin kuitenkin Jämsässä syömässä, jonka aikaa auto oli ABC:n 22 kW roikassa. Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli Lapinlahdella, jonne olisi päässyt täydellä akulla suoraankin, nyt kuitenkin virtaa oli perillä niin paljon, ettei tarvinnut muuta, kuin laittaa töpseli seinään yöksi. 

Tässä vaiheessa vannoutuneet häkäpönttöjen puolestapuhujat tietysti huomauttavat huijaamisesta. Matkalla pysähdyttiin yöksi. Tottavie, koska vaikka eteen tulikin tarve ajaa Lappiin, siihen sisältyi tarve pysähtyä sekä mennessä että tullessa Lapinlahdella. Yöpymisen jälkeen (päivä 2) tehtiin pikavisiitti Iisalmessa ja sen jälkeen Kuopiossa, jossa auto oli valitettavasti hitaassa laturissa kauppareissun ajan. Kuopion Prisman pihasta kun ei jostain syystä tehokkaampaa laturia löydy. Lopuksi auto yöksi Lapinlahdella seinään. Kokonaismatikkana voi laskea, että tehty välikierros oli noin 200 kilometriä, jonka kuittaantuu hyvin noilla yön latauksilla, lisänä Prismassa ladatut, joten kun matkaa lähdettiin jatkamaan kohti pohjoista päivänä 3, akussa oli virtaa vähän enemmän kuin alunperin Lapinlahdelle saavuttaessa.

Loppumatka Kemijärven metsiin ajettiin päivänä 3. Vessa ja kauppareissu (jotain oli unohtunut) Suomussalmella. Latausdatan mukaan 17 minuuttia. Toisen kerran pysähdyttiin Posiolla syömässä ja samalla ostettiin mukaan vieläkin unohtuneet tavarat. Latausaika tunti ja 6 minuuttia. Molemmat lataukset kestivät sen, mikä muissa toiminnoissa kesti, ei odotusta latauksien takia. Siitä vielä reilu 100 km varsinaiseen määränpäähän ja kyllä sähköautolla pääsi Lappiin. 

Paluumatkalla menikin sitten oikeastaan kaikki niin pieleen kuin oman sähköautohistorian kohdalla on ikinä mennyt. Lähtö normaalisti Kemijärven metsästä ja tarkoitus pysähtyä Kuusamossa. Näin tehtiin ja ehdittiin melkein vessaan, kunnes huomattiin, että Citymarketin laturista (200kW) tulee autoon virtaa 12 kW. Pakkosiirto viereiseen Prisman laturiin. Pysähdys 25 min eli jälleen sen ajan, kun toiminto vaati (vessa, välipalat kaupasta ja "pikavisiitti" Pentikin kaupassa). Lähtiessä oli pakko tarkistaa, että akkua on oikeasti tarpeeksi, kun tarkoitus oli ajaa Kajaaniin Superchargeriin ja samalla syömään. No olihan sitä yli 50 km marginaalilla.

Sittenpä teki Suomen kesäilmasto kikkakakkosen: lämpötila laski reippaasti, alkoi sataa ihan tosisssaan ja navakka vastatuuli. Kyllä, kaikilla on ihan merkittävä vaikutus sähkönkulutukseen. Lopputuloksena Teslan ennuste Kajaaniin 2% ja kilometrit sulivat pitkin matkaa niin, että arvioin perillä olevan akussa virtaa 5-10 kilometrille. Koska ennen Kajaania ei kunnollista plan B -laturia ole 1. kuskin (itse olen 2. kuski) perse ei kestänyt vetää pienellä riskillä viimeistä 60 kilsaa vaan tehtiin henkinen lataus Hyrynsalmella 4 minuuttia. Oman uran toinen kerta, kun joutuu ns. turhan pysähdyksen tekemään. Samalla toki vaihdettiin kuski ja tarkastettiin some ja päästiin lopulta Kajaaniin laturiin ja syömään.

Jottei vastoinkäymiset loppuisi tähän. Teslan sovellus tuuppasi ruokien tilauksen jälkeen, että lataus on keskeytynyt. Tätäkään ei ole ikinä ennen käynyt. Syynä lienee pieni sähkökatkos, koska ilma oli mitä parhain suomalainen kesäsää eli vettä, tuulta ja mahdollisesti pientä salamointiakin. Pikaisesti käynti laturilla ja uusi startti, jonka jälkeen homma sujui mallikkaasti ja ruokailun jälkeen päästiin matkaan. 

Maja metsän rauhassa.

Heti lähdön jälkeen huomattiin kuitenkin, että auto venkoilee kummallisesti. Suuresti ei kiinnitetty asiaan huomiota, kun ongelma katosi vauhdin kasvaessa. Lapinlahdella vauhti jälleen hidastui ja venkoilu palasi. Auto seinälaturiin yöksi ja asiaa tuumailemaan. Todettiin, että renkaat on niin vanhat, että vika löytynee sieltä. Aamulla jälleen pikavisiitti Iisalmessa eli vajaa puolet yön aikana ladatusta virrasta katosi ennen viimeistä pätkää. Tärinä autossa lisääntyi, mutta päästiin perille Kuopioon, jossa uutta rengasta alle. Oikean takarenkaan rakenne hajonnut eli vaihtopäätös tuli ihan oikeaan aikaan. Kaikki renkaat oli muutenkin jo vaihtokunnossa joten ei varsinaisesti harmittanut. 

Matka jatkui kohti kohti Euraa, loput jo kuitenkin varsin suunnitelmallisesti. Matkalla piti piipahtaa joka tapauksessa ruokakaupassa, kun yli viikkoon ei ollut jääkaapin valoa tarvinnut katsella. Arvottiin Jämsän S-marketin ja Linnanmaan (Tampere) Prisman välillä. Tampereelle ennuste jälleen 2%, joten päädyttiin Jämsään. Siinä kauppareissu ja vessa 25 minuuttia ja loppumatka Euraan sujui kuin siivillä. Sähköautolla pääsee siis myös pois Lapista.

Helvetin porteilla

 Kotimaan matkailu on aivan oma taiteenlajinsa ja nyt pääsi (joutui) kokemaan, jotain aivan erityistä. Pyytämättä ja yllätyksenä kuin Anneli Jäätteenmäen faksit, matkaohjelmaan tupsahti reissu Suomen suurimpaan kyläkauppaan Tuuriin. Kyseessä oli käytännössä puolimatkan tapaamispaikka, eikä mitään varsinaista tarvetta tai halua itse paikkaan ollut.

Kohteen ihanuus tuli selväksi jo menomatkalla, kun tiellä Tampereelta pohjoiseen oli kaikki mahdolliset karavaanarit ja muut matelijat. Matkaa siis taitettiin reilusti alle nopeusrajoitusten, toisaalta tasoitukseksi verenpaineen ylärajat paukkuivat.

Itse kohteessa löydettiin kentältä tivoli, johon alta 12v. kävijät pääsivät ilmaiseksi, siitä tietysti suurta plussaa. Toisaalta tarkoituksena lienee lähinnä aikuisten vierailun pidentäminen, koska rahaa varmasti palaa suoraan verrannollisesti vietettyyn aikaan. Vaikka itse huvipuistovempeleistä pidänkin, jo hotelli-kauppa-huvipuisto ym. kompleksin ulkopuolella tuli vähän paha olo.

Eikä se sisällä parantunut. Kauppahan on iso, jos sitä pitää hienona niin ok. Läpikäveleminen vie rutkasti aikaa ja osalle varmasti jää käsiin sellaista tavaraa, jolle ei ikinä mitään käyttöä ole. Oma shoppailukierros oli varsin rajoitettu, kun en tuohon rahtaamiseen halunnut lähteä. 

Ruokatarjonta oli odotetun vaisua. Lähinnä yritettiin minimoida vahinkoja. Ajatuksena oli, että kotiruokabuffet on ehkä se varmin ratkaisu. Toivottavasti oltiin väärässä, koska todennäköisesti jokaisesta Tuurin lounasruokalasta saa parempaa. Perunamuusi oli hyvää, mutta paistetuilla possunfileillä olisi pystynyt kopauttamaan tajun pois keskikokoiselta hauelta.

3-4 tunnin aktiivisen kärsimyksen jälkeen jäin miettimään, mikä tuossa paikassa vetää väkeä puoleensa. En keksinyt vastausta. Poika pois tivolista ja kotimatkalle. Tuurissa käyty kahdesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Ruokailuja Virossa

La Dolce Vitan pizza on hyvä!

Samaan settiin niputettuna kolme viimeistä Viron reissua. Yksi harrastuksen kautta Tartossa alkutalvesta ja kaksi keväämmältä Tallinnasta. Kaikissa reissuissa eri kokoonpanolla, mutta ruokailuilla käytiin kuitenkin.

Tarton reissulla meinasi ensimmäisellä kerralla jäädä luu käteen, kun saapumisaika oli siinä määrin myöhään, että ruokapaikat alkoi olla kiinni. Pikaisena ratkaisuna oli pakko tyytyä paikalliseen Vapianoon ja sehän oli tietysti sitä mitä saattoi odottaa: keskinkertaista. Henkilökohtaisesti ärsyttää myös nuo tilaussovellukset ym. vempeleet. Ilmeisesti olen liian vanha, mutta tykkään kun tilauksen voi tehdä ihmiselle pöydässä. Kaiken lisäksi juomat sitten joutui kuitenkin hakemaan tiskiltä eli ei tuosta systeemistä ollut edes mitään hyötyä.

Toisena iltana pääsi sitten syömään ihan kunnolla ja paikkakin oli huomattavasti parempi. Joskus vuosia sitten olen aiemminkin käynyt ja jo silloin jäänyt paikka mieleen. La Dolce Vita tarjoilee oikeasti hyvää italialaista ruokaa. Alkupalaksi Carpacciota ja perään pizza, joka oli todennäköisesti paras, jonka olen Italian ulkopuolella saanut. Siitä täydet pisteet. Varauksen tekemineni on kuitenkin ehdottoman suositeltavaa, koska nytkin päästiin sisään lähinnä tuurilla. Juuri kaksi vapaata paikkaa ja alkupaloihin mennessä useita porukoita joutui kääntymään ovella.

Thai Bohin friteeratut ravut.
Näyttävyys edellä, maku ok.

Tallinnan valikoimasta on nyt tullut testattua aasialaisvivahteisia. Viimeisimmät vierailut Thai Boh, Kampai ja Nok Nok. Näistä Kampai jakaa selkeäsi eniten mielipiteitä ainakin Tripadvisorin osalta, joka saattaa johtua siitä, että samalla paikalla on ilmeisesti ollut useampikin vastaava ravintola ja oikeasti on hankala tietää, mikä noista mitäkin paikkaa tarkoittaa. Ruoka on myös tehty ns. laatu edellä, kalliilla paikalla ja vierestä löytyy rengasliikkeen suosittelemiakin paikkoja, joten hintaa ruokailulle tulee keskiverto sushipaikkaa enemmän. Samalla toki se laatu paranee. Kun itse tykkää syömisestä, kallistun siihen porukkaan, joka pitää paikkaa hyvänä. 

Thai Boh tuli eteen vahingossa, kun tarkoitus oli mennä toiseen ravintolaan, mutta sepä päätti olla kiinni. Omaan mieleen ehkä hieman turhan trendikäs paikka. Henkilökunnassa ilmeisesti aika paljon vaihtuvuutta, kun tuntui, että kukaan tarjoilijoista ei ollut oikein kartalla siitä, mitä tapahtui. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja ehdottomasti testaamisen arvoinen paikka.

Nok Nokin pääruokatarjoilu.

Myös Nok Nok on saanut suitsutusta hyvästä ruoastaan. Täällä tuli piipahdettua pikaisesti tyttären kanssa. Ruoka on oli täälläkin maistuvaa, mutta hieman tunnelmaton paikka. Jotenkin sellainen pieni kiireen tuntu ja hälinä saa nostettua fiilistä. Nyt oli hiljaista, vain muutama asiakas ja muutenkin jollain tavalla hengetöntä. Katkarapujen tulisuudesta varoiteltiin, aivan turhaan. Olihan niissä chiliä, mutta ei missään tapauksessa niin paljon, ettei listan tulisuusmerkintä olisi riittänyt. Pitänee käydä vielä paremmalla ajalla testaamassa.

Reissusarjan suurimmasta yllätyksestä vastasi tällä kertaa kuitenkin olutkellari. Joskus aiemminkin olen asiaa valitellut, kun Vana Villemi ei vaan ole entisensä. Uutta vastaavaa paikkaa on tullut etsisteltyä jonkin verran ja nyt ainakin ensipuraisulla tuntui löytyvän hyvä paikka: Hr Mauruse Pub. Lähtötilanteessa ajateltiin ihan katsoa paikkaa. Kun ovi lähestyi, hiipi mieleen jopa pieni epäilys, että onkohan paikkaa edes olemassa. Sisällä epäilykset hieman kasvoivat, palvelu oli olematonta, ruokalista löytyi vain netistä tai kirjoitettuna taululle. 

Yksittäiset tilatut naposteltavat kasattuna
yhdelle lautaselle. Ei ole diettiruokaa, mutta hyvää.

Olutta kuitenkin saatiin ja istahdettiin pöytään. Puhelimelta vähän selailtiin, mitä täällä nyt saisi ja todettiin, että tulipahan käytyä ja jotain on syötävä, mutta sepä varmaan riittää. Listalla ei edes ollut mitään kunnollista olutlautasta, joten päätettiin ottaa erilaisia naposteltavia. Tilaus tiskillä sujui vaivalloisesti, ihan ei pystynyt olemaan varma, mitä sieltä on tulossa. Yllätys oli siis todella valmis, kun pöytään tuotiin kohtuu rivakasti pyydetyistä naposteltavista kasattu lautanen. Kaikki hyvää, rasvaista ja suolaista, kuten tässä tapauksessa kuuluukin. Tälle setille mausta ja yllätyksellisyydestä sanallisena arviona maukas+, palvelusta olematon- ja hintatasosta puoli-ilmainen+. Olutta sai myös lisää tiskistä hakemalla, ehkä hieman liiaksikin. Tämä tarkastetaan myöhemmin vielä uudestaan, ensivaikutelmasta huolimatta vahvasti jatkoon.