Mieleenpainuneet matkakokemukset #1

Kun korona-aika on peruuttanut kesän suunnitelmat ja uusienkin miettiminen on siirtynyt jossain määrin määrittämättömään tulevaisuuteen lähdin keräämään hieman omituisempia sattumuksia vuosien varrelta ja kirjoittelemaan niistä. Sytykkeen idealle antoi uutinen, jossa käsiteltiin Thaimaassa työskenteleviä apinoita. (uutinen täällä)

Itse pääsin seuraamaan kookospähkinöiden pudotusoperaatiota joitain vuosia sitten Koh Koodin saarella, joka ainakin siihen aikaan oli suhteellisen rauhallinen paikka. Rannalla, jolla majoituimme oli kaksi pientä majapaikkaa ja pieni "rantabaari". Eräänä päivänä katselimme kaverini kanssa pudotusoperaatiota ja keskustelimme asiasta rantabaarin pitäjän kanssa.

Ensimmäisenä pisti silmään apinan ja sen omistajan symbioosi. He tekivät aitoa yhteistyötä. Omistaja ohjasi ja kertoi, minne piti mennä ja apina pääsääntöisesti teki työtä käskettyä. Lakkoili matkalla, piti omia taukoja jne. mutta kokonaisuutena hoiti hommaa hienosti. Välillä kaksikko piti ansaitun tauon, jolloin syötiin yhteisiä eväitä ja otettiin huikkaa yhteisestä juomapullosta.

Syy apinan hyvään kohteluun selvisi rantabaarin pitäjältä. Apina oli porukan kovapalkkaisin työntekijä. Sille maksettiin 1 bath / pudotettu kookospähkinä. Omistaja sinällään ei saanut palkkaa ollenkaan. Porukkaan kuului myös kaksi nuorehkoa miestä, jotka lastasivat pähkinöitä kuljetukseen ja veivät satamaan. Heille maksettiin 1 bath / 10 pähkinää. Laivalle maksettiin kuljetuksesta mantereelle myös 1 bath / 10 pähkinää. Lopulta myyntiin tullessa kookospähkinöitä sai (turisti) 30-60 bathin hintaan paikasta riippuen.

Apina ei siis suostunut menemään kaikkiin paikkoihin ja omistajalla ei käytännössä ollut edes mitään keinoja pakottaa apinaa mihinkään. Naru, jossa apina oli, oli niin heppoinen että halutessaan apina olisi vapautunut siitä helposti. Narulla on myös paha työntää apinaa puuhun. Tästä sitten tiedustelimme baarin pitäjältä eli miten saadaan pois ne kookospähkinät, joita apina ei hae. Tähän löytyi kuitenkin helppo ratkaisu. Sitä varten palkattiin miehiä Kambodzasta. Palkka oli kuulemma hyvä, mutta työ vaarallista...

Vietnamin erikoisuudet

Krokotiilin päätä tarjolla

Etukäteen en erityisesti etsinyt mitään erikoista ruokalistalle matkaa varten vaan oletin, että kyllähän sitä Aasiasta aina jotain omituista löytyy. Täytyy kyllä matkan perusteella todeta, että vähiin käy. Moni omituinen löytyi jo maistettujen listalta. Jotain uutta kuitenkin.

Aasialaiseen grilliin kuuluvat selkeästi krokotiili, käärmeet ja sammakot. Näitä kaikkia on tullut maistettua. Tällä reissulla olisi ollut mahdollisuus ottaa selkeästi isoin pala krokotiilia, mutta jätin sen kortin nyt katsomatta. Jos olisi ollut kaveri mukana niin varmaan olisi maistettu, koska aiemmat palat ovat olleet huomattavasti pienempiä. Tutuista ja turvallisista tyydyin syömään pari sammakkoa. Käärmeitä ja sammakoita säilöttiin elävinä akvaarioissa. Elävää krokotiilia en nähnyt. 

Käärmeitä odottamassa ruokaseuraa

Uutena tuttavuutena vietnamilaiseen grilliin kuuluu merisiili. Syötävää otuksessa on aika vähän ja niitä myydäänkin grillattavien sivuun esimerkiksi kymmenen kappaleen lautasissa. Sai toki yksittäinkin, koska yksin matkaavalle kymmenen olisi aika paljon. En oikein osaa sanoa, mille tuo maistui. Sellaista mietoa mössöä. Joka paikkaan vietnamilaiset tunkevat eri yrttejä ja pähkinää. Niin tännekin. Yhden merisiilin hinta grillissä oli 20 000 dongia eli vajaan euron.

Grillattu merisiili

Toisena uutuutena ei ehkä kovin erikoinen taro-juuri. Kyseessä on Cu Chin tunneleissa eläneiden Viet Congien yksi suurimmista herkuista. Samalla toki ainoita tarjolla olleita ruokia. Siinä onkin varmasti toimiva ihmedieetti. Muuta muutamaksi vuodenksi maan alle tunneliin ja syö vain juurta, jonka itse maan alla kasvatat. Toimii varmasti! No itse juuri on vähän kuin perunaa. Paikalliset höyryttävät sen ja lisäävät esimerkiksi pataruokiin. Tunneleilla tuota oli tarjolla pelkältään ja kypsennettyä palaa dipattiin suola, sokeri, pähkinä -seokseen. Ihan hyvää.

Yllättävin erikoisuus oli paikallinen jälkiruoka, jota minulle tarjoiltiin kokkauskurssin päätteeksi. Sitä en siis itse tehnyt. Kyseessä on jonkinlainen paikanllinen makea "herkku", jossa on siis käytännössä kookosmaitoa ja sokeria

Semmonen jälkiruoka. 

liemenä, viilennys jääpaloilla ja sekaan tuupattu ilmeisesti riisitärkkelyksellä tai liivatteella hyytelöityjä värjättyjä ja maustettuja möykkyjä. Värittömät pienet paakut oli kookosvesihyytelöä, vihreät madon näköiset jotain yrttiä ja punertavat ilmeisesti granattiomenan mehua. Tälle jälkkärille ei voi oikein numeroarviota antaa, sanallinenkin on aika haastava. Annettaan nyt vaikka "hitto, että on tekijällä ollut mielikuvitusta, mutta ei tätä viitsi erikseen tilata". Ei siis jatkoon.

Hieman siis köykäksi jäi saalis tällä kertaa. Pohjoisessa köyhemmillä alueilla syövät kuulemma koiraa, mutta etelästä ja varsinkaan turistialueilta sellaista ei tunnu saavan. Tiedossa myös oli, että Vietnamista saa balut-munia, mutta niitä en nähnyt. Niitä sitten joskus toiste.