Kotimaan pikaloma

Parina aikaisempanakin vuonna on tullut tavaksi käydä tutun kaveriporukan mökkireissulla mukana. Tässähän on hauskaa se, että tällä kertaa paikalla ei varsinaisesti näitä meidän kavereita ollut ollenkaan, mutta niinhän siinä monesti käy, että päästyään mukaan tiettyyn perheeseen, on tervetullut sen kummempia kyselemättä. No eiväthän nuo muut paikallaolijat tietenkään outoja olleet, mutta alunperin, heistä kukaan ei meidän perhettä olisi mökille kutsunut. Nyt kutsui ja pikaisesti käytiin. Normaalisti kyseessä on viikon setti. Nyt ehdittiin tulevan Italian reissun takia olemaan vain la-ti.

Mökin peruspilarit: ranta, sauna ja
laituri

Iltanuotio on iltanuotio...

Tämä lomailu on ehkä sellaista perinteisintä suomalaista kesän viettoa moneltakin osin. Mökki on aivan keskellä ei mitään Kemijärvellä, lähimpään kauppaan autolla noin puolen tunnin matka. Ei juoksevaa vettä, ei sähköä (paitsi aggregaatilla), puhelin ei toimi, puusauna rannassa, perinteitä (yksi porukka vuorollaan hoitaa päivää, löyhä ohjeellinen aikataulu, iltanuotio jne.), kalastusta, huusi, joskus myös jaloviinaa.

Henkilökohtaisesti pidän tätä aivan loistavana lomailuna. Strukturoitua, kohtuu tervehenkistä, rauhallista. Yksi perinteistä (ei hajuakaan miksi) on se, että päivittäinen järjestelyporukka (tekee aamupalan, lämmittää saunan, tiskaa jne.) tekee päivällisellä kello 17:00 kolmen ruokalajin päivällisen. Tähän meidän porukka suhtautuu tietenkin erityisellä painotuksella. Kun pyydetään päivällinen, tehdään päivällinen. Niin kuin parhaiten osataan, niillä vermeillä, mitä on. 

Tänä vuonna tarjolla:

Alkupalana kerrostettu savulohi katkarapujuttu (jollain kokilla on varmaan joku nimikin sille, minä vedin hatusta).

Mökkialkupala, tilanteen huomioiden
pahvilautaselta tarjottuna.

Pääruokana ankanrintaa, (tuhannen vanhassa kaasu)uunissa paahdettuja kasviksia ja punaviinikastiketta. Tässä kohtaa vähän tietysti huijataan, koska kastikkeen tein ennen lähtöä kotona. Se kuitenkin on tuon aterian selkeä kruunu.

Punaviinikastike pitää keitellä etukäteen, 
eihän sitä huonoa kehtaa tarjota.

Jälkkäriksi creme brulee. Kokeilpaapa tehdä kaasulaitteilla (vanha uuni ja jääkaappi) ja ilman kunnon astioita. Onnistui melkein, vähän jäi löysäksi keskeltä. Maku ok. 

Paras puoli tämän tyyppisessä mökkeilyssä on, että mökki ei ole oma. Kyseessä ei ole työleiri. Mistään ei tarvitse huolehtia viikkoa pidempään. Sopii minulle. Julistaudun omistusmökkikieltäytyjäksi.

Jokavuotista matkaseuraa. Tarkkana saa olla
nämä, kaverit eivät turhaan väistä.