Pikaloma Tallinnassa

Kun on nyt tullut kierreltyä lasten ja harrastusten parissa niin onhan se välillä kierrettävä myös vaimon kanssa. Nyt tosin vain ihan pikaisesti pidennettynä viikonloppuna Tallinnassa. Tarkoituksena oli oikeastaan vaan lähteä katsomaan, vieläkö Tallinna on paikallaan, rauhoittua hieman ja syödä hyvin. Tässä mielestäni onnistuttiin ihan kivasti.

Majapaikaksi vaikoitui keskustan tuntumasta Radissonin kylpylähotelli. Kriteerejä oli kaksi: kävelymatka keskustaan ja lähellä Telliskiveä, jota oli tarkoitus käydä töllistelemässä. Nuo hoitui hotellissa aivan hyvin ja allasosastokin oli ihan mukava. Ei mikään koko päivän kylpyläkohde, mutta kiva oli käydä pulahtamassa aina silloin tällöin. Jos heikkouksia hakee niin aamupala oli vähän väsynyt, ei toki huono.

Katselemista riittää, kun vaan jaksaa hieman kävellä ympäriinsä.

Ohjelman virallisena osiona oli ainoastaan käynti baletissa, kaikki muu oli enemmän tai vähemmän vapaata shoppailua, kiertelyä ja syömistä. Auto oli tällä kertaa matkassa, joten kerran käytiin shoppailemassa hieman keskustan ulkopuolellakin. Koska suunnittelu on perinteisesti ollut vahvuuteni, kylpyläreissulle jätin uikkarit pakkaamatta, joten ensimmäinen shoppailureissu saatiin teemoitettua jo matkalla. 

F-hooneessa samalla kertaa tuli
pöytään alkupalat ja pääruoka.

Telliskivi on edelleen paikallaan ja alue on kyllä oikeasti ihan mielenkiintoinen. Ihan kiva käydä katsomassa, miten alue katutaiteeneen kehittyy. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pientä trendilisää arvioissa kyllä on, esimerkiksi Tripadvisor hehkuttaa alueen paikkoja jo aavistuksen turhankin paljon. Käytiin alueella kolmessa ravintolassa: F-hooneessa, Humalakodassa ja LaTablassa. Kaikki ihan ok tavaraa, mutta en kyllä itse pidä netin arvioita paikoista ihan ansaittuina. Hinta-laatu -suhde on kyllä kaikissa ihan hyvä, siitä ei pääse mihinkään ja hakkaavat helposti monia paikkoja vanhasta kaupungista ja sen välittömästä läheisyydestä. 

F-hooneessa henkilökohtaisena ongelmana oli liian kovaa soinut musiikki. Syödessä olisi kiva, että pystyisi puhumaan vastakkaisen henkilön kanssa suhteellisen normaalilla äänellä. I am too old for this shit, kävi mielessä syödessä. Alkupalat ja pääruoka on myös keskimäärin tarkoitus tuoda pöytään eri aikaan ja itse painotan ruokailussa laatua annoskoon sijaan. 

La Tablan lätyt. Ok, mutta
tulisuutta kaipaa runsaasti.

LaTablassa voisi olettaa saavansa edes auttavasti tulista ruokaa, mutta tulisuus yllätti täydellisellä poissaolollaan. Rehellisesti odotin tältä paikalta huomattavasti enemmän. Ruoka ihan ok, mutta vain ihan ok. Sama pätee Humalakodan burgereihin. Ihan ok burgerit, mutta vain ihan ok. 

Yhtä ruokapaikkaa haettiin ihan tositarkoituksella. Olimme menossa GC Gastrobariin, mutta ei vaan löydetty. Ei sitten millään. Kartan mukaan ihan oikealla paikalla, kierrettiin ja kaarrettiin, mutta mitään ravintolaan viittaavaa ei nähty. Koska nälkä alkoi jo kurnia vatsassa, päätettiin ottaa varman päälle ja mennä Chediin. Paikkavalintana se on kyllä vankka edelleen. Hieman ehkä on jäänyt ruokalista junnaamaan paikalleen. Muistelen sen olleen hyvin samanlainen jo 15 vuotta sitten. Hyvää kuitenkin ja täällä tulee alkupalat eri aikaan pääruokien kanssa. Jos nyt miinusta täältäkin hakee niin sichuanpippurikanassa oli pippuria jopa vähän liikaa. Maku meni aavistuksen överiksi. Selkeästi reissun kallein ruokailu, mutta yhtä selvästi paras.

Chedin setti on hyvä

Ei voi valittaa.

Laadukasta loppuun asti.

Dublinerin mättölautanen. Ajaa
asiansa oikein hienosti. 

Tällä reissulla kävelimme myös poikkeuksellisesti kahdesta paikasta pois. Vähän perinteisestikin yhtenä iltana on käyty syömässä selkeästi pubiruokaa ja tällä kertaa ajateltiin käväistä Karja Kelderissä, mutta paikka oli lähes tyhjä, palvelu olematonta ja lista vieläpä aika tylsä (eikä siis sama kuin netissä). Hetki istuttiin ketään ei kuulunut, vaihdoimme viereiseen Dublineriin, joka tarjosi takuuvarmaa rasvatönkköä isolta lautaselta. Paikka oli aivan täynnä kun saavuimme ja saimme paikat korkeilta ikkunapenkeiltä. Pyysimme toki ilmoittamaan, jos paikkoja vapautuu. Jos oltaisiin odotettu tarjoilijan ohjaavan pöytään niin istuttaisiin siinä pöydässä vieläkin. Hypättiin vapautuneeseen pöytään itsenäisesti, kun väkeä alkoi vähenemään. Toinen poistuminen tehtiin Telliskivessä kahvilassa, ensin ei tullut tarjoilua pihalle, sitten käytiin sisällä ja saatiin lista, josta luvattiin hakea tilaus ulkoa, sitä ei kuulunut, joten vaihdoimme kahvilaa. Kahvin tilaamista ei kuitenkaan ihan loputtomasti viitsi odotella. Olen ilmeisesti tulossa vanhaksi ja kärttyisäksi.

Oopperassa pitää kiirettä tarjoilun kanssa,
mutta ehtii kuitenkin.

Kansallisooppera oli sitten se varsinainen reissun "pääohjelma",
nyt siis ohjelmistossa baletti. Ei sitäkään erityisesti oltu suunniteltu eli matkaliput ja majoitus hommattiin ensin ja sitten lähdettiin katsomaan, mitä tekemistä sitä löytyisi. Muutamia vuosia sitten kävimme katsomassa Faustin samaisessa talossa ja sehän kyllä toimii. Ei missään tapauksessa Helsingin veroinen kuin korkeintaan vanhahtavalta tunnelmaltaan. Väliaikatarjoilu kannattaa ehdottomasti täällä varailla etukäteen. Tarjoilupaikka on kohtuullisen pieni ja pitkä jono lyhenee niin hitaasti, että kuohujuoman joutuu kaatamaan kitusiinsa kertahörpyllä. Ohjelma kuitenkin hyvä, tarjoilu hyvä. Suosittelen vahvasti.

Tallinna on siis edelleen paikallaan.