sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Kevyt matkapäivä

Kohti tuttua. Toki nuorin tästä aika
vähän muistaa.

Tästä alkanee ainakin muutaman postauksen ketju Italian reissulle. Tämä reissu päätettiin tehdä jo pitkän aikaa sitten, kun todettiin, että korona estää kaiken suunnittelun. Laitettiin lomailut odotukselle, mutta pidettiin väylä auki tuttuun paikkaan ja heti sopivan tilaisuuden tullen tartuttiin siihen. Vuorossa siis reilun 2 viikon vierailu Italiassa pääosin Ischian saarella. Matkassa siis perhe eli kaksi aikuista ja lapset tällä hetkellä 16, 14 ja 11v.

Matkapäivä tiedettiin raskaaksi jo etukäteen. Aikataulun voi tehdä hyväksi jostain, mutta se tarkoittaa, että toiselta puolelta löytyy haastetta. Valitsimme haasteet alkuun, jolloin loppuun jää kunnolla aikaa. Tämä tarkoitti auton starttaamista hieman puolen yön jälkeen. Kesälomalaisen unirytmillä se tarkoitti sitä, että silmäystäkään ei tarvinnut nukkua ennen ajomatkaa. 5 tuntia autossa kului kuitekin kuin siivillä ja pääsimme suorittamaan reilun parin tunnin lennon odotusta.

Lento lähti suunnilleen aikataulun mukaisesti aamu kahdeksan korvilla ja Roomassa ajallaan eli reilu kolmen tunnin lento perillä hieman kymmenen jälkeen paikallista aikaa. Lennolle Finnair järjesti tilaajan erikoisen. Ylipäätään en tykkää ajatuksesta, että lennolla ei edes kahvia tarjota, mutta toisaalta olen lähtenyt siitä, että Finskin pisteet voi käyttää ihan mihin tahansa ja aamupala on yksi vahva vaihtoehto. Sovellus oli kuitenkin "päivitetty parempaan", joka tarkoitti, että sain varattua etukäteen purtavaa nuorinta matkaajaa lukuunottamatta. Tämän toki huomasin jo ennen lentoja ja lyhyt keskustelu Finskin aspabotin kanssa johti lopputulokseen, jossa botin mielestä minun kannatti keskustella ihmisen kanssa. Ihminen osasi lisätä sämpylän junnulle, vikaa en edelleenkään tiedä.

Vesuviuksen jäädessä taakse ollaan jo vahvasti
voiton puolela.

Jos joku näitä minun juttuja on joskus lukenut, niin lienee sanomattakin selvää, että allekirjoittanut ei koneessa nukkunut ja jatkosuunnitelma lentokentältä oli tasoa siirrytään juna-asemalle. Ensin arvottiin mennäänkö bussilla vai junalla, todettiin, että juna lienee vikkelämpi, sitten ratkaisu oli oikeastaan helppo, seuraava lähtö. Menimme siis inasen tyyriillä (kun on mukana kolme aikuiseksi laskettavaa niin ollaan taksin hinnoissa) Leonardolinjalla. Toisaalta ei kaduttanut, nopea ja helppo.

Rooman juna-asemalle päästyämme kello kolkutteli kahtatoista. Edellisen junamatkan aikana tehdyn arvion mukaan vaihtoehtoja Napoliin junalla oli kolme: halpa ja hidas (yli 3h/n.40€), kallis ja nopea (n. 1h/250€) ja näiden välimalli (n,2h/100€). Näistä valinta oli aika luonnollisesti tuo välimalli, mutta sen lähtöön oli sopivasti alle 30 min. Hajaannuimme. Auttavasti italian kieltä taitava vaimo jäi lippuhommiin, minä lähdin hakemaan ruokaa. Mitään kunnollistahan ei oltu syöty. Autossa oli yöllä vähän evästä ja Finskin sämpylät, mutta ei niillä ihan hirveän paljon juhlita. Molemmat hoiti osuutensa. Vaimo hoiti liput hollille, minä sain matkaevästä ja 4 litraa vettä, reipasta kävelyä junalle ja aikaakin jäi ainakin 5 minuuttia. Onneksi vaunusta oli viilennys rikki ensimmäisen puolituntia niin saatiin kunnon hiki pintaan. 

Majapaikan pitäjälle lähtenyt
kuva. Pitäisi lukea Ischia 
porto, vaan kun ei lue.
Juna oli Napolissa suunnilleen ajallaan eli kellossa noin 14:30. Siirtymää juna-asemalta satamaan ei tarvinnut sen enempää suunnitella, koska vastahan sitä muutama vuosi sitten siinä pyörittiin ja homma sujui silloinkin hienosti (ihan tuhannen taistelua). Mikäpä siinä, suunta selvä, matkalta 6 litraa juotavaa tuhotun 4 litran jatkoksi ja marssi kohti satamaa. Jokainen voi arvata, että tässä kohdassa reilun 30 asteen lämmössä allekirjoittanut taapersi satamaan lopulta täysin hikimärkänä. Satama tosiaan löytyi, mutta kiroilla edelleenkin piti. Opasteet ovat aivan jäätävän heikot. Onni kuitenkin potki siinä mielessä, että lähtö Ischialle saatiin käytännössä heti, noin vartti lähtöön eli ei tarvinnut edes juosta laivaan. 

Väsyneen pikapasta, mutta hyvää
tuo kuitenkin on.

Majapaikan pitäjää olin infonnut aikataulusta pitkin matkaa ja laivaan päästyä laitoin viestin, että 15:45 lähdetään. Vastaus oli hieman epäilevä ja pyysi kuvan lipusta. No minähän laitoin. Oikea saari, väärä satama. Ei onneksi paha, kun saari on pieni. Pyysin anteeksi sekoiluani ja majapaikan pitäjä lupasi tulla hakemaan toisesta satamasta. Näin tapahtui. Mukava jälleennäkeminen, saatiin varsin reilu huoneisto käyttöön ja kehut tehdyistä pizzoista (majapaikan pitäjä seurailee minua instassa). Tavarat huoneeseen ja lupautui heittämään minut vielä kaupaan autolla (aikaa vähän ja kannettavaa paljon), kiitin ja hyväksyin.

Italian hintataso löi taas kerralla vasten kasvoja. Ostokset suunnilleen: sipulia ja valkosipulia, pari tölkkiä tomaatteja ja rasia tuoreita, paketti rucolaa, iso pullo hyvää oliiviöljyä, paketti kahvia (ei mitään juhlamokkaa), neljää eri juustoa, salamia, tiu munia, tuore leipä, pari pakettia hyvätasoista pastaa, tuoremehua, pari pulloa viiniä (ei loistokkaita, mutta toinen jo varsin juotavaksi todettu), 4x0,66cc olutta, 6 tölkkiä limua ja 24 litraa vettä. Loppulasku 47 €. Kassalla hymyilytti. Suomessa pekästään parmesaani olisi maksanut kympin. 

Majapaikalla pikainen pasta lounaspäivälliseksi, uimaan ja vähitellen alkaa veto olla pois. Syömään pääsi siinä seitsemän pinnassa eli 20 tunnin touhuamisen jälkeen. Valvetunteja tulee huomattavasti enemmän, mutta kohta pääsee nukkumaan ja aamulla saa tuoretta patonkia. 

Kirjoittelijan iltatoimisto.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti