lauantai 8. tammikuuta 2022

Korona-ajan Tallinna

Tämä juttu kesältä 2020 oli jäänyt julkaisuputkeen. Laitetaan siis nyt jälkijulkaisuna, kun vähitellen alkaa toivottavasti reissaaminenkin elpymään. Ensimmäinen reissu sitten tämän on viimeinkin varattuna ja eiköhän se siitä aukene.

--------------------------------------------

Kesän suunniteltu perheen reissu Italiaan peruuntui ja vielä rajojen avautumisen aikoihin kyselin majapaikaista, mikä on tilanne, jos uusia lentoja lähtisi hommaamaan. Ohjeena oli, että kannattaa pysyä kotimaassa. Sen tarkemmin en tilannetta tiedä, mutta ei tuo mitenkään hyvältä kuulostanut, varsinkin kun muistaa, että kyse oli hänen elinkeinostaan ja ohje oli, että kannattaa mennä muualle. Lentojen peruuntumisesta on nyt hieman yli 3 kuukautta ja vieläkään ei ole Finnairilta rahoja kuulunut. Mikäköhän tuossa hommassa on niin vaikeaa, ettei onnistu?

Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä ja pikainen vierailu Tallinnaan. Ei sen suurempaa suunnittelua, todettiin, etttä 5 yötä on hyvä, muutama paikka katsottiin valmiiksi, laivaliput taskuun ja kalustettu asunto läheltä keskustaa. Perheen kanssa alkaa olla selkeä, että kalustetun asunnon ottaminen on parempi kuin hotelli. Niissä perhehuoneiden saatavuus on aina vähän niin ja näin, lisäksi ne on yleensä mitoitettu neljälle, jolloin lasten kasvaessa lisävuoteenkaan kanssa eivät ole enää järkeviä ratkaisuja.

Seinätaidetta Telliskiven alueelta.

Jos on pelätty turvavälien riittävyyksiä ja muutenkin kontakteja niin niitä ei kyllä löytynyt Tallinnasta eikä edes laivalta. Laivaan tulimme autolla, rappusissa oli muutama ihminen samaan aikaan. Sen jälkeen sai olla hyvinkin kaukana muista ihmisistä. Itse Tallinna oli vähintäänkin hiljainen. Viikonloppuna oli liikkeellä vähän enemmän porukkaa, mutta ei ruuhkaksi asti. Paluumatkalla Prismassa oli enemmän ruuhkaa ja altistusta kuin koko muulla matkalla yhteensä.

Majapaikkamme sijaitsi vanhan kaupungin länsipuolella Kalamajan ja Telliskiven välimaastossa, en tiedä kumpaa tuo tarkasti olisi. Itse asunto vanhasta remontoitu. Päällisin puolin hyvä, mutta kyllä kaikesta huokui se, että kyseessä on vain laaja pintaremontti ja vaikka rakennusmestarin papereita ei olekaan niin osaa kyllä ennustaa, että remontin käyttöikä ei ole kovin pitkä. Osittain maan alla olevat huoneet ilman mitään ilmanvaihtoa takaavat kyllä sen, että home haisee jo ensi keväänä. 

Eläintieteellisen museon lepakko-
näyttelyssä oli tarjolla myös tekemistä

Joka tapauksessa alue on nopeasti kehittynyt, moderni ja nuorekas paikka. Hyvä vaihtoehto hieman tunkkaiselle vanhalle kaupungille. Juna-aseman nurkille Telliskiveen on nostettu pystyyn Depoon-alue, jolta löytyy tori, pientä kauppaa, kuppilaa, katutaidetta jne. Alueen ravintolat osoittautuivat ainakin muutaman päivän otannan perusteella hyviksi ja varsinkin hinta/laatu-suhteeltaan huomattavasti vanhaa kaupunkia paremmaksi. Perheen kanssa nuo fine diningit jäi vähän vähemmälle, mutta kyllä jopa alueen kebabin taso ylittää keskiverron suomalaisen helposti. F-hoone oli nyt ainoa paikka, jossa oli väkeä niin paljon, että varauksen tekeminen olisi ollut hyvä idea. 

Jos jotain negatiivista hakee, niin paikka on väkisin rakennettu trendikkääksi ja esimerkiksi "street food"-katu pitää laittaa vahvasti lainausmerkkeihin, koska kyseessä on täysin järjestelmällinen ravintolamaailma. Alueen rosoisuus on pääsääntöisesti tarkkaan harkittua ja loppuosalta keskeneräisyyttä.

Perheen aktiviteetteihin kuului tällä reissulla mm. eläintarha, Atlantis H2O aquapark, eläintieteellinen museo, Lennusadam Seaplane HarbourJägalan vesiputous ja Rummun kaivos. Kaikki kyllä oikein hyvää tekemistä, varsinkin lapsiperheitä ajatellen. Tuossa vesiputouksessa nyt ei kovin paljon näkemistä ole, mutta tulipahan sielläkin käytyä. Ihan hyvän reissukuvan sieltä halutessaan saa, mutta koko päivää siellä ei vietä. Muissa aktiviteeteissa vierähtää helposti tunti jos toinenkin, Rummun kaivoksella vaikka koko päivä, jos ilmat suosii, kuten meitä. Eläintieteellisessä museossa mieleen jäi erityisesti se, että mukaan oli saatu mahdutettua paljon itse tehtävää. Ihan simppeleitä juttuja, mutta toimivat varmasti varsinkin pienemmille lapsille. 

Rummun kaivos

Ruokapuolella tuli vastaan sekä pettymyksiä että hyviä uusia tuttavuuksia. Jo mainitulla Depoon-alueella käydyt ravintolat osoittautuivat kaikki vähintäänkin hyviksi. Muualta uutena hyvänä tuttavuutena tuli mukaan ravintola Faeton. Sinne ei ihan vahingossa eksy, mutta kannattaa koukata ihan vartavasten. Ruoka oli hyvää, se oli kohtuullisen hintaista ja sitä oli varsin riittävästi. Aikojen saatossa ruokalista on vahvasti virolaistunut. 

Heikkoina kokemuksina jäi mieleen Vana Villemi ja vanhan kaupungin laidalta Margherita Pizzeria & Tattoria. Sydämen särkee se tosiasia, että Vana Villemi on kuulunut omiin suosikeihin jo vuosien ajan. Olut oli edelleen hyvää, mutta ruokatarjonnassa naposteltavan pienen baariruoan taso on laskenut ja tarjonta kaventunut. Aikaisemmin pystyi tilaamaan pöydän täyteen erilaista yhteistä pientä purtavaa. Nyt tilattiin listalta kaikki mahdollinen ja siltikin jäi vähän kaivelemaa. Työläimmät ja parhaimmat (omatekoiseyt jalopenocheddarit ja ribsit) olivat kadonneet listalta kokonaan. Jäljellä oli kohtuullisen helppoa rasvaan upotettavaa valmistavaraa. Jos joku tietää hyvän pubiruokalan Tallinnasta niin otan vinkkejä vastaan...

Pizzeria valikoitui listalle, kun siitä monesti ohi käveltiin ja vaikutelma oli ulospäin hyvä. Siihen se sitten kyllä jäikin. Vanhan kaupungin jäykkyys puski läpi heti pöytään istuttaessa. Palvelu oli väkinäistä ja ruoka korkeintaan kohtuullista, joskaan ei ihan maantierosvouksen tasolla. Pasta oli ok, mutta pizza ei. Käynti alleviivasi jälleen vanhaa totuutta, jonka mukaan keskihintaisen ruoan taso on suoraan verrannollinen etäisyyteen Raekoja Platsista. Tämä paikka oli vielä liian lähellä.

Kokonaisuutena Tallinna oli edelleen paikallaan. Tekemistä on paljon ja väkeä oli liikkeellä koronasta johtuen vähän. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti