Budapest, köyhän miehen Praha

Maisemat on kohdillaan.

Vanha julkaisematta jäänyt reissu. Kuviakin yritän etsiä, kunhan ehdin...

--------------------------------------------------------------------------

Kesän korvalla oli aika tehdä pieni kaupunkireissu Budapestiin vaimon kanssa. Matkakohdetta mietittiin pitkään, käytännössä Eurooppalaisten kaupunkien joukosta ja viimevaiheessa vastakkain olivat Pariisi ja Budapest, joista jälkimmäinen vei voiton käytännössä näppärämmin löytyneiden lentojen ja majoitusten kautta. Edeltävällä Japanin matkalla pääsin testaamaan vastamelukuulokkeita ja totesin ne mukaviksi. En sitten tullut niitä hommanneeksi ennen reissua ja menolennolla totesin, että kyllä ne vaan on pakko ostaa. Tilasin netistä jo reissun aikana, ettei ennen seuraavaa reissua unohdu.

Kokonaisuutena Budapest simppeli kaupunkilomakohde. Kentällä ei tarvinnut suuresti mietiskellä, automaatista paikallista rahaa taskuun ja bussi keskustaan löytyi helposti. Aamulla oli tiedossa, että hotellille ei suoraan kannata mennä eli keskustasta lähdettiin kävelemään kohti hotellia ja tutustumaan paikkoihin. Hiukopalaa varten löytyi paikallinen török etterem eli kebaanila. Hyvää ja halpaa, vaikka aika perussettiä.

Ruoka oli paikoitellen hieman
 lihapainotteista ja yksinkertaista. Hyvää
joka tapauksessa.

Vaimon kanssa matkatessa pitää hotellin olla kohtuullinen. Oli ihan ok. Huoneeseen mukaan pullo kuoharia, jossa jo viimeistään tutustuttiin Budapestin ehkä ärsyttävimpään hommaan: palvelumaksuun. Noin rahallisesti ei puhuta isosta asiasta, mutta kun palvelumaksua lisättiin laskuun käytännössä 0-15 % laskun loppusummasta, yleinen hintojen vertailu esimerkiksi pelkän ruokalistan perusteella oli aika hankalaa. Lisäksi tietysti palvelun taso oli yleensä kääntäen verrannollinen palvelumaksun suuruuteen eli paikat, joissa perittiin 10-15 pinnaa palvelumaksua olivat yleensä palvelultaan ne huonoimmat. Hotellin tapapauksessa kuoharipullon hintaan lisättiin 10 % siitä, että sain hakea sen tistiltä ja kantaa huoneeseen.

Hotellilta oli hyvä paikallisliikenneyhteys, jolla pääsi käytännössä ympäri kaupunkia muutamissa minuuteissa. Viimeinen pätkä bussilla tosin sulkeutui 23 aikoihin eli sen jälkeen joutui kävelemään tai suhaamaan taksilla.

Peruspaikat tietysti koluttiin. Käytiin museota, kirkkoja ja näköalapaikkaa. Vaimo mutusti jäätelöitä ja kakkuja, minulle riitti yleensä olut. Molemmat ihan kelvollisia, mitä lähempänä keskustaa, sen kalliimpaa. Ruoka on lihaisaa ja kohtuullisen halpaa. Ei mitään suurta makuiloittelua. Tietysti, jos haussa on vadillinen lihaa niin se kyllä onnistuu. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että paikka on ihan ok, mutta samalla vaivalla kannattaa ennemmin mennä Prahaan.

Rauniobaareissa värimaailma on
mielenkiintoinen ja ylipäätään 
mukavia paikkoja.

Ehkä reissun mukavin osuus oli juutalaiskorttelin rauniobaarit. Noin yleisellä tasolla sellaista turisti / trendihöttöä, mutta turisteinahan siellä oltiin. Mielenkiintoisia kyhäelmiä, värikkäitä eloisia paikkoja. Kyllä niissä illan jos toisenkin istuisi ihan mielellään. Paikallinen "street food" oli mielestäni hieman pilattu eli pieni sivukatu oli muutettu käytännössä kojuruokalaksi. Alkuperäinen ajatus street foodista on tuosta kyllä jo aika kaukana. Tarjontakin oli vähän mitä sattuu. Käytännössä ei mitään aidosti paikallista katuruokaa. Hampurilaisia, tacoja ja sen sellaista.

Tripadvisorin avulla löydettiin myös flipperimuseo. Se jäi kuitenkin koluamatta, kun ei tullut noita aukioloaikoja tarkastettua. Pitänee siis vielä joskus käväistä uudestaankin. Lähialueilta koitin etsiskellä jotain mielenkiintoista nähtävää päiväreissulle, mutta en löytänyt. Vanhat roomalaiset rauniot kyllä, mutta jälleen Prahassa on paljon parempi tarjonta. Ainakin noin nopealla koluamisella.