Kambodzalainen bussiasema kaikessa viehättävyydessään. Hieman karu, mutta pääsee halutessaan varjoon. |
Homma lähi liikkeelle mahdollisimman tehokkaasti eli 4 henkisen matkaseurueemme yksi jäsen päätti yön aikana sairastua vatsatautiin ja bussimatka Battambagista Thaimaan rajalle sai aivan uutta väriä. Ei sillä, että kaverilla olisi yön jälkeen ollut enää mitään oksennettavaa, mutta siinä määrin oli heikossa kunnossa, että kaksi kaveria auttoi pääosin liikkumisessa ja minä sain kunnian kantaa toista rinkkaa. Lämpöä riitti jo ennestään, mutta kyllähän tuota kantoi.
Rajamuodollisuuksien aikaan kantamisesta ei tarvinnut huolehtia, mutta kaverin olotila ei ollut kadehdittava, kun parin tunnin jonotus lämpöisessä hallissa ei ollut mukava itsellekään. Rajasta kuitenkin päästiin yli, mutta aikataulu alkoi jo tässä vaiheessa pettää. Olimme matkalla Pattayan kautta Ko Lanin saarelle ja laivaliikenne luonnollisesti hiljeni illalla. Mukana oli muutama saksalainen turisti, jotka katosivat joka tauolla ja matkaan lähtö venyi joka kerta.
"Separate beds" Thaimaan tapaan. Onhan ne ihan erillään... |
Tässä kohtaa alkoi majoituksen metsästys Pattayalta. Kiivettiin taksiin ja taksikuski yritti auttaa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Mistään ei meinannut huonetta löytyä ja väsyneeltä väeltä alkoi hermo mennä. Viimeisiä herneitä nenään asennettaessa paikka kuitenkin viimein löytyi, sairastanut kaveri tuupattiin huoneeseen nukkumaan ja muu porukka lähti syömään ja tutkimaan Pattayan varsin erilaista iltaelämää. Samalla kerralla tuli käytyä kahdesti Pattayalla, ensimmäinen ja viimeinen. Aamulla pääsimme varsinaiseen majapaikkaan ilman ongelmia ja loma jatkui sopivan välimatkan päässä Pattayan viihteestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti