Mieleenpainuneet matkakokemukset #2

Daxin juna-asemalla ranskalaisittan looginen
raidejärjestely. No se ei haitannut, matkaan pääsi.

Tämän tarinan kanssa joutuu palaamaan ajassa taaksepäin useamman vuoden. Kyseessä on interrail-matka Euroopassa ja tapahtumapaikkana Ranskan ja Espanjan välinen raja-alue.

Tavoitteena oli normaali siirtymä yöjunalla Ranskan eteläosasta Daxista Valladolidiin Espanjaan. Alku sujui tuurilla ilman ongelmia, koska en tiennyt Ranskan rautatieläisten olevan lakossa, mutta juuri ajattelemani juna sattui olemaan ajovuodossa (ilmeisesti juuri sen takia, että sillä matkaa jatkettiin Espanjan puolelle, varma en toki ole). Lakosta sain tietää juna-asemalla, enkä antanut sen mieltä juurikaan vaivata, koska juna liikkui ja homma toimi.

Matka tyssäsi kuitenkin puolen yön korvilla, kun juna pysäytettiin rajaa edeltävälle asemalle. Viimeisen välin päättivät sitten jättää ajamatta. No siinähän oli toki muutama muukin epätietoinen, mutta itsenäisenä yksilönä päätin käydä kysäisemässä neuvoa paikalliselta poliisilta. Oli siis asemalla tilannetta seurailmassa. Kysyin, mitenköhän tästä mahdollisesti pääsisi viimeiselle asemalla (ranskaa en osaa, joten englanniksi toki asia hoitettiin). Vastauksena lakkoilijoille solidaarinen "that is not my problem". Ihailtavaa solidarisuutta.

No jonkinalinen bussiyhteys seuraavalle asemalle oli järjesteltynä, mutta väkeähän oli tietysti paljon enemmän kuin yksittäisiin busseihin mahtui. Lyöttäydyin selkeästi reissaavan kaksikon kylkeen, koska heillä oli ranskan kieli hallussa. Bussiin sulloutui väkeä niin paljon kuin mahtui, ja minä herrasmiehenä päästin kaksikon istumaan ja itse seisoskelin käytävällä. No sitten alkoi väen hätistely ulosja tulkattuna ilmoitus oli, että bussi ei liiku ennen kuin ylimääräiset on pihalla. Vain istumapaikat sallittuja. 

Nautiskellaan auringon noususta Valladolidin yön jälkeen.

Minulla ei sitä istumapaikkaa tietysti ollut, mutta en myöskään aikonut luopua pikaisesti saavutetusta tulkkiyhteydestä, joten pikaisen arvonnan tuloksena minut piilotettiin kahden matkaajan väliin penkin taakse. Oikein hyvin onnistui, liian tarkkaan ei tutkittu.

Lyhyen bussimatkan jälkeen kiitin porukkaa seurasta ja avusta, heillä matka jatkui eri suuntaan. Oman jatkoyhteyteni löysin helposti ja ilmeisen reissaavan oloisena sain jatkoseuraa samassa tilanteessa olevasta reissaajasta, joka oli joutunut tulemaan väärällä junalla rajalle ja hänellä jatkoyhteyttä Madridiin ei ollut. Ilmoitin, että minä olen menossa Valladolidiin ja sieltä on junayhteys Madridiin, koska itse olin sinne suunnitellut myöhemmin jatkavani. Kaverille se riitti, matkustimme Valladolidiin, jossa perillä olimme noin kello 03 yöllä. Hortoilimme juna-aseman ympäristössä ja löyisimme paikallisen huoltoaseman, josta saimme vähän evästä. Kaverille löytyi myös jatkoyhteys ennen kuutta kohti Madridia, kiitin jälleen seurasta ja lähdin ihastelemaan Valladolidin auringon nousua.