Osaka pahimpaan ruuhka-aikaan

Lapinlahden Lukio ja Kuvataidelukio teki opintomatkan Osakaan yhdessä Vieremän lukion kanssa ja jostain syystä minä olin yksi matkalla mukana olleista ja rehellisesti tietysti myös suurin syyllinen koko projektiin. Reissulla mukana oli 26 opiskelijaa ja 3 aikuista eli omalla tavallaan aika mielenkiintoinen kokonaisuus ja kyllähän siinä matkan aikana tälläinen tyhmempikin humanisti oppi 26 laskemaan. Jätän kuitenkin opiskelijat ja muun matkaseuran mahdollisimman vähälle tässä tekstissä. Kommentoivat sitten halutessaan, jos kiinnostaa.

Jonotustuolit ravintolan ulkopuolella tulivat
tarpeeseen Golden Weekin aikana

Matka ajoittui vähän vahingossa yhteen Japanin suurimmista lomakausista, golden week. Paikallisilla oli lomaa noin 10 päivää putkeen, joka on Japanissa täysin poikkeuksellista. Tämä takasi sen, että joka paikassa oli porukkaa, suurimmassa osassa aivan järjettömästi. Esimerkiksi ravintoloissa se tarkoitti, että ulkopuolella oli jonotuspenkkejä, joissa pääsi odottamaan ja valikoimaan tilaustaan valmiiksi.

Tarvitaanko passi?

Omat valmistelut meni tapojeni mukaan vähän vasemmalla kädellä. Joskus järjestelyjen aloituksen aikoihin tarkistin, että passi on voimassa suunnitelluille matkapäiville ja homma jäi sikseen. No aikaa kului ja tuli lähtöä edeltävä aamu. Kaivoin passin kaapista ja sitten tuli sellainen pieni henkilökohtainen paniikki, kun monissa paikoissahan passin pitää olla voimassa jonkin verran matkan päättymisen jälkeen. No minun passissa tuollaista varoaikaa ei kyllä montaa päivää ollut eli kiireellä lähetystön / muiden mahdollisten informaatiosivujen selailuun ja katsomaan, mitä ne sanovat. Ihan täyttä varmuutta en sunnuntaina saanut eli käytännössä väki oli lähdössä ja minä en ollut asiasta aivan varma.

Ruuhkaviikon jälkeen oli hiljaisempaa.

Pikaratkaisuna Express-passi. No siihen tarvitaan kuva. Kyllähän kuvia saa, paitsi sunnuntaina. Jokainen valokuvaamo kiinni ja passihakemus ei etene ilman kuvaa. Jälleen löytyi paniikkiratkaisuna Gigantin itsepalvelupassikuva, jonka pystyi ottamaan myös sunnuntaina. Käynti kuvassa, joka lähtee tarkastukseen eli kuvakoodia ei suoraan kuvatessa saa. Otin yhteyttä tarkastavaan firmaan ja sieltä ystävällisesti ilmoitettiin, että tarkastus alkaa kello 9 seuraavana aamuna. No kyseessähän on sama kellonlyömä, jolloin pikapassin hakemus pitää olla, jotta se varmasti toimitetaan samana päivänä lentoasemalle. Pyysin, että olisiko mahdollista aloittaa vaikka 15 vaille niin ei ole ongelmaa. Ystävällinen työntekijä suostui.

Seuraavana aamuna hieman ennen yhdeksää olimme jo matkalla kohti lentokenttää. Minulla läppäri sylissä ja sormet valmiina sauhuamaan. Pyydetysti kuvakoodi pamahti sähköpostiin hyvissä ajoin, passianomus netissä vetämään ja homma hoidettuna monta minuuttia ennen yhdeksää. Edistymistä pystyi seuraamaan netistä ja laitoin vielä varmuuden vuoksi viestiä poliisille, että onhan passi ehtimässä. Kyllä oli.

Lentokentällä väki heitti laukut koneeseen ja valmistautui turvatarkastusjonoon. Minä poikkesin siinä välissä lentoaseman Ärrällä noutamassa uuden passin. En ollut edes ainoa, joka samoilla asioilla oli eli menee nämä muillakin viimeiseen hetkeen. Toimituspussin kanssa kävelin vielä check in -pöydän kautta päivittämässä passitiedon ja sitten uunituoreella passilla muun porukan perään.

Jos suunnittelisi ja varmistaisi asioita etukäteen, säästyisi monelta turhalta paniikilta. En kuitenkaan suosittele, hyvin suunniteltu on puoliksi pilattu. Opittiinko tästä mitään? Ei tietenkään, kuten tulevasta Tarton reissun kertomuksesta voi todeta.

Mitä tarkoittaa ruuhka?

Tähän käytän lainausta opiskelijalta. Tulimme Osakaan Helsingistä suoralla Finnairin lennolla. Jos olisimme kulkeneet henkilökohtaisen matkustusideologiani mukaan niin olisimme luonnollisesti olleet kentällä pihalla kuin lumiukot, mutta valmistautuminen kannattaa. Kohti junaa ja ICOCA taskuun kaikille. Aivan loistava setti ja kolmen ensimmäisen jälkeen sen pystyy hommaamaan automaatista vaihtamatta kieltä englanniksi.

Japanilainen ruuhkajuna... Ei paha

No junassa kohti Osakan keskustaa oli aamusellaan muutama ihminen, meidän 29 lisäksi. Yksi opiskelijoistamme kommentoi, että onpa täällä ruuhka, kun ei kaikki mahdu istumaan. Niinpä. Muutama päivä myöhemmin olimme siirtymässä junalla Kiotosta Osakaan. Matkalla junalle juutuimme kävelyruuhkaan (oikeasti) eli yksinkertaisesti ihmisten liike pysätyi, koska ei ollut tilaa liikkua. Junaan odottaessamme ei tullut pieneen mielenkään, että asiassa olisi ongelma. Junan tullessa asemalle, minä menin ensimmäisten joukossa sisään ja muutaman jälkeen todettiin, että nyt ei kaikki mahdu. Minä tietysti olin se, joka ei tiennyt, minne oltiin menossa. Kartanlukija oli jonon viimeinen. Kun viimeisiä sullottiin junaan sain ohjeen mennä päätyyn ja sillä mentiin.

Onneksi sivistysmaissa (ja aika hyvin muuallakin) netti toimii ja sain vielä ohjeet whatsappin kautta. Matkalla kuitenkin samainen opiskelija, joka oli valitellut ruuhkaa junassa pari päivää aikaisemmin, oli puhe-etäisyydellä ja totesin, että nyt alkaa olla ruuhka. Todellisuudessa tuo oli kuitenkin vielä pitkällä Mumbain paikallisjunan 2. luokan aamuruuhkasta, joka on myös kokeiltu. Siellä on tiukkaa, tuolla mahtui vielä liikkumaan. Suomalaisittain kuitenkin aito ruuhka.

Osaka paikkana

Tekken

Kuten kuvitella saattaa. Aivan helmi. Helppo liikkua, järkevä, moderni. Ei mikään suora ruutukaava, mutta kokonaisuutena varsin helppo suunnistaa ja metrokartalla pääsee jo pitkälle. Paikallisena jekkuna toimii metroasemien uloskäyntikartat, jotka toimivat muuten ihan kivasti, mutta niissä ei pohjoinen ole pohjoisessa. Sitä en tiedä, mikä noiden logiikka on, mutta muutaman kerran puoli kilometria väärästä paikasta ylös nousseena joutui miettimään, että onko ihan lopullisesti menettänyt kaiken suuntavaistonsa. No ei ollut, asemat vaan ovat isoja ja uloskäyntejä kymmeniä. Jos valitsee suunnan väärällä logiikalla niin pintaan saattaa nousta ihan mistä sattuu. Pienellä keskittymisellä pääsee myyräsuunnistamalla metrotunnelia pitkin yli hankalistakin risteyksistä eli oikotie kävelijällekin on joskus maan alla.

Nähtävää Osakan kokoisessa paikassa on luonnollisesti paljon enemmän, kuin muutaman päivän visiitillä ehtii edes ajatella. Ehkä sen tavanomaisen ohella päädyin kuitenkin Arcadeen. Enkä mihin tahansa Arcadeen vaan ihan aitoon, perinteiseen Arcadeen. Osa peleistä oli minua vanhempia, mm. Pacman. Paikasta löytyi myös klassikoita kuiten Tekken ja ne pelit, jossa hakataan nuijalla päätään nostavia myyriä tai liikkuvia krokotiileja. Onhan Osakassa törkeän hieno akvaario, leffastudiota ja sen sellaista, mutta henkilökohtaisesti pelkästään noiden pelien näkeminen oli jotain aivan uskomatonta. Ja pelit ovat siis käytössä eli vastaa kyllä täydellisesti 80-luvun lapsen taivasta.

Tämän verran huvipuiston raatoa löytyi puistosta. Harmi.

Sitten matkan pahin floppi. Osakassa tapahtui useampi vuosi sitten vakava huvipuisto-onnettomuus, jonka seurauksena puisto lopulta suljettiin. Vielä matkaa suunniteltaessa paikasta liikkui tietoa, että kyseesä olisi hylätty puisto. Toiveikkaana suunnistin paikalle muutaman kiinnostuneen opiskelijan kanssa. Luonnollisesti näissä tilanteissa osaa jo etukäteen muille sanoa, että homma voi mennä puihin ja reissu voi olla turha. Näin valitettavasti kävi. Puisto oli tyhjennetty ilmeisesti saman kevään aikana ja paikalla oli ihan normaali puisto. Nyt jo löytyy googlesta Expo Memorial Parkina, silloin ei. Paikallisille varisin kiva paikka varmasti. Tilaaja vihreää, mutta suomalaiselle... vain puisto. Turha reissu, iso pettymys. Näin sitä joskus käy.

Itse en mikään akvaarioharrastaja ole, mutta melkein voisin veikata, että paikallinen on suuri ihan maailmankin mittakaavassa. Kaloja ja tankkeja on vaikka miten paljon ja suurimmat jatkuvat monta kerrosta. Nähtävää riittää ilman suurempaa mielenkiintoakin vähintään pariksi tunniksi. Jos jotain negatiivista hakee niin onhan se suurikin tankki valaalle vähän pienen oloinen enkä itse pidä ajatuksesta, että viimeisenä on paikka, jossa pääsee silittämään rauskua ja haita. Puolen välin kohdilla alkaoi tulla hieman ähky ja kun katselee tuhannetta meduusaa niin joutuu miettimään, pääseekö akvaariosta ikinä pihalle.

Lomakaudesta johtuen kaikki paikat olivat tuhannen tukossa. Esimerkiksi akvaarioon jonotettiin ensin lippua, sitten sisäänpääsyä ja sitten pääsyä tankilta toiselle. Ei kuulemma lukion ruokajonot enää matkalaisia haittaa.

Mitä jäi käteen

No rehellisesti vähän vaikka mitä. Kokonaisuutena mentiin koko ajan siellä oman ymmärryksen äärirajoilla. Ehdottomasti loistavaa kokemusta joka hetki. 

Sushi näyttääkin vähän erilaiselta, varsinkin maistuu

Ruokapuolella pääsi tutustumaan varsin eksoottiseenkin tarjontaan ja omituisten syötyjen lista kasvoi merkittävästi. Jos jotain yksittäistä nostaa esille, niin ehdottomasti sushi. Se, mitä Suomessa saa, on jotain etäisesti sushia muistuttavaa. Aidon tavaran yksinkertaisuus ja tuoreus vaan lyövät läpi aivan eri ajatuksella, kuin itse on ajatellut. Ruoka-asiat kirjoittelen varmaan taas erikseen.

Sitten, veitset ja syömäpuikot... Jossain vaiheessa laitoin vaimolle viestiä, että alkaa rinkan kantokyky tuliaisten osalta olla saavutettu. Ohjeeksi sain heittää vaatteen roskiin, koska niitä saa Suomestakin. Tottelin parhaani mukaan. Syömäpuikkoja tuli mukaan vähintäänkin iso nippu, macha-kupit tietysti, macha-suti myös. Ja sitten se veitsi. Niille löytyy siis ihan oma kauppa, varmasti useampiakin, mutta itse löysin yhden. Koko kauppa, vain veitsiä. Visa vinkui karua kohtaloaan jo kaupan ovella.

Vähän laadukkaampaa välinettä

No ei sentään. Vaikka veitsiä on joka lähtöön niin käyttäydyin jopa yllättävän järkevästi. Tarjontaa toki oli varsin paljon ja hintahaarukkaa myös 30 eurosta ainakin 2500 euroon. Kolmena päivänä kävin vähän haistelemassa ja juttelemassa. Lopulta käteen jäi yksi "perusveitsi" testiksi. Laadukkaammat ja kalliimmat veitset teroitetaan vain toiselle puolelle enkä uskaltanut lähteä tähän hommaan, kun tarkempaa tietoa toiminnasta ei ollut. Otin siis varman päälle perussarjan kalliimmasta päästä 80 € veitsen testiin ja päätin, että seuraavalla kerralla otetaan sitten lisää. Kokemuksen perusteella ihan varmasti otetaan. Paras veitsi ikinä! Meinasi leikata tiskatessa omalta pojalta sormen irti eli ei voi kuin kehua. Piti toki päivittää leikkuulaudat ja teroitin samalla, mutta hetkeäkään ei kaduta. Seuraavan Japaninmatkan veitsibudjettissa on 4 numeroa. 

Mittakaavaa antavana kokemuksena toimii jälleen yhden japanilaisen ystävän kohtaaminen Osakassa. Hän ei siis ollut millään tavalla sidoksissa matkaan vaan huomasi Facebookin kautta minun olevan Osakassa ja otti yhteyttä. Näimme pikaisesti paikallisessa ostoskeskuksessa, jossa oli "hyönteisnäyttely". Kyseessä oli siis suuret muoviset, moottoroidut hyönteismallit, joita paikalliset ihmettelivät. Mukana leppäkerttua ja sudenkorentoa (tuon sanan jouduin ystävälleni opettamaan). Paikalliset tulivat siis ostoskeskukseen kertomaan lapsilleen, mitä hyönteiset on. Oikeasti. Tuon lähemmäs luontoa ei kaupunkissa juuri pääse. No ystäväni tiesi Suomen olot ja luonnosta innostuneet lapsensa ovat perheineen tevetulleita meille ihan milloin vaan.

Kauppakadulta löytyy kauppaa vähän jokaiseen makuun.
Kunhan jaksaa kävellä tarpeeksi pitkälle.

Lennosta

Sananen on aina lennosta sanottava. Vaikka se on kerrottu ja tiedossa niin onhan se Japani oikeasti aika lähellä Suomea. Pallo vääristää hassusti ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että matka on tuhottoman pitkä. Todellisuudessa lento on pituudeltaan samaa luokkaa kuin Bangkokiin ja se yllätti.

Finnairin suora lento on kaikin puolin mukava. Kun tuttujen joukkoon sattui vielä löytymään yksi yhtiön palveluksessa työskentelevä, sain nauttia kysymyksestä "ottaisitko lasin shampanjaa?" lennon aikana. Jälleen niitä ihan mukavia kokemuksia, varsinkin, kun tiesi, että taaemmassa rivissä naapurilukion rehtori vihertyi kateudesta. Terveisiä vaan Ristolle. No eihän se tietysti kokonaisuuden kannalta mikään hulppean suuri asia ollut, mutta ehdottomasti mukava yllätys. Esimerkiksi paluumatkan ruoka koneessa oli jotain täysin kaameaa. Siis tasoltaan jotain sellaista, joka menee teknisesti epäonnistuneesta ruoasta, eikä pelkästään lentokoneruoasta. Tästä toki myös annoin ystäväni kautta palautetta, josko vaikka kyseisestä riisimössöstä päästäisiin eroon.

Konetyyppinä A350 siirtyi kuitenkin henkilökohtaisten suosikkieni joukkoon. Matkaseuran toimesta sain myös testiin vastamelukuulokkeet, joiden totesin toimivan aika kivasti lennon aikaiseen ahdistukseen. Hieman myöhemmin hommasin itselleni omat ja Vietnamin lennoilla ne on hyväksi havaittu. Musiikkia niillä ei pysty lennolla kuuntelemaan ja nukkumiseen ne eivät auta, mutta yleiseen rauhoittumiseen hyvä väline.

Japaniin uudestaan?

Ehdottomasti! Heti kun se on mahdollista.