Pikareissu Islantiin

 

Hieman karua maisemaa, hiljaista ja
joka paikassa erittäin siistiä. 

Nyt kun kerran matkustuspää on koronan jäljiltä saatu auki niin reissataan sitten ihan tosissaan. No sekä edellinen Pariisin reissu että tämä Islannin matka olivat enemmän tai vähemmän sattumaa ja varsinkin niiden ajoitus. Tässä Islannin reissussa oli siis kyse judon PM-matkasta eli mistään suuresta turistikohteiden kiertämisestä ei ole kyse. Koneella kisakaupunkiin, hotelliin - kisapaikalle (toistetaan tarvittaessa), ja lopuksi koneella kohti kotia.

Pariisin reissu toi pientä aikatauluhaastetta, koska alunperin sinne varattu lento oli perillä Helsingissä muutama tunti Reykjavikin lennon lähdön jälkeen. Pääsin siis tutustumaan Finnairin lippujenvaihtokäytäntöön. Ihan sujuvaa ilmeisesti muuten, mutta olinpa ottanut pisteillä palkintolennon ja sitäpä ei netissä muutella. Puhelimella jonotukseen vierähti vajaa tunti, mutta lopulta itse vaihto sujui helposti. Pariisin matkaa aikaisettiin päivällä.

Kisapaikka on kisapaikka kaupungista
riippumatta.

Vaihto Pariisista Helsingin kautta Reykjavikiin suoritettiin luovasti. Pariisin lennon saavuttua Helsinkiin, siirryttiin Tikkurilan juna-asemalle, johon oma tytär toi minulle vaihtotavarat (oltuaan Pariisin reissun ajan vierailulla toisessa paikassa). Minä tuuppasin lapset Tikkurilassa junaan ja siirryin Helsinkiin judosalille, jonne oli uusi matkaseura jo saapunut ja saimme yöpyä mukavassa tatamimajoituksessa seuraavaan aamuun. Toki siinä sai mukavan iltajumpan eli ei tuo mikään hölmö ratkaisu ollut. 

Lentopelkoinen on aina innoissaan, kun lähtöä odotellessa kapteeni ilmoittaa, että tietokoneet eivät toimi, tässä menee nyt hetki. Yllättävän rennoissa tunnelmissa pystyin kuitenkin olemaan. Itse lento sujui lopulta mukavasti eikä edes myöhästynyt kovin pahasti. Ilmeisesti liikennettä kentillä on ylipäätään vielä sen verran vähän, että hieman on aikatauluissa ilmaa.

Pieni ruokakulttuurikasvatus paikallisessa
sushijunassa. Ihan hyvää oli, ei toki
japanilaisen veroista.

Toinen takuuvarma tapa saada lentopelkoisen syke tappiin oli Finnairin korona-kuulutus. Tämä oli käytössä sekä Pariisin, että mennessä Reykjavikin lennolla. Reykjavikista palatessa maskia ei tarvinnut käyttää. Ystävällinen automaattikuulutus alkoi tyyliin "Poikkeustilanteesta johtuen..." Tuolla ehti hienosti ajatella maailmanloppua ennen, kuin päästiin maskeista puhumaan.

Kentältä pääsee keskustaan käytännössä lentokenttäbussilla tai taksilla. Islannin hintatasolla molemmat kohtuu arvokkaita ratkaisuja, mutta ainakin bussi toimi ihan hyvin. Bussilla olisi saanut jatkoyhteyden suoraan hotellille, mutta meillä oli aikaa, joten käppäilimme parin kilometrin matkan ihan mielellämme.

Reykjavikin paikallisliikenne on selkeää, mutta höystetty parilla pienellä ongelmalla. Ensinnäkin lentokentältä päässee jotenkin paikallisbussilla keskustaan. En kuitenkaan keksinyt, mistä tuo bussi kulkisi. Toinen jekku oli tehty järjestäjän kännykkäsovellukseen, josta oli tarjolla vanhentunut versio. Vahingossa ladattu vanha sovellus aiheutti pientä mietintää. Kysymällä näistä onneksi selviää. Oman kännykän netissä oli kaiken lisäksi jotain bugia koko reissun ajan. Netti oli joko hidas tai olematon ja varsinkin tuo paikallisliikenteen lippusovellus kärsi tästä paljon. Muutaman kerran joutui kuskin kanssa selvittämään, että näytän lipun, kunhan se suostuu aukeamaan.

Keskustan kirkko ns. "erottuu
maisemasta". 

Reykjavik on käytännössä ylisuuri Teerijärvi. Todella siisti, kaikki paikat hienossa kunnossa. Teerijärveen verrattuna maisemat ovat toki ihan toista luokkaa. Paikallisbussilla pääsi tosiaan helposti paikasta toiseen ja reitit on kohtuu helposti selviteltävissä. Pientä miinusta päivälipun puutteesta eli vaihtoehtoina taisi olla kuukauden lippu tai kertalippu. Turistille päivä tai 3 päivää on yleensä kuitenkin se hyvä systeemi. Toisaalta keskiverto turisti ei paikallisliikennettä kaipaa. Keskustassa kaikki on kävelyetäisyydellä, meillä kisapaikalle oli vajaa 10 kilsaa, joten sitä ei viitsinyt moneen kertaan kävellä. 

Itse ohjelma meni juuri niin kuin oli ajateltu, hotellille ja siitä punnitukseen kisapaikalle, syömään ja nukkumaan. Ensimmäienä aamulla kisapaikalle, kisat, pieni harjoitusjakso ja kisan jälkeen syömään. Toisena aamulla lenkille hienoihin maisemiin, kisapaikalle treenaamaan. Sitten ehti vielä hetken pyöriä kaupungilla tuliaisia ostamassa ja syömässä. Kolmantena aamuna kukonlaulun aikaa lentokenttäbussilla kentälle ja takaisin kohti Helsinkiä. Paljon noissa kolmessa päivässä ei siis ehtinyt nähdä. Sen kuitenkin, että ruokana syödään kalaa ja se on hyvää. 

Maisemat on karut, mutta kunnossa.

Islanti on itseasiassa hyvä pomppukohde, jos meinaa lomailla Amerikassa. Käsittääkseni Icelandairilta saa lentoja, joissa pystyy ottamaan muutaman päivän pompun Reykjavikissa. Rauhallisemmalla aikataululla kaupunkiin ja lähialueisiinkin ehtii tutustumaan muutamassa päivässä. Jos haluaa enemmän saarta koluta niin sitten kyllä vaatii pidemmän ajan. 

Helsinkiin tullessa aikataulu tiedettiin tiukaksi. Aikaa koneen saapumisajasta junan lähtemiseen lentoasemalta oli 22 minuuttia. Lento oli ajallaan, mutta hiki tuli silti laukkuja odottaessa. Siirryimme aivan hihnan alkuun laukkuja kyttäämään. Missään muualla kuin Helsingissä ei oltu kiinnostuneita korona-passista, siinäkin jonossa meni vajaa minuutti. Koko matka laukkuhihnalta junaan juosten, varmisti, että hiki oli vielä junassakin. Viimeiset askeleet ehdittii kävelemään eli aikaa jäi noin 20 sekuntia. Tarkalle meni, mutta onnistui.