Palkintomatka Pariisiin 2/2

Jotenkin toivoisi, että vesi kiertäisi näissä
putouksissa

Jatkoa edellisille päiville...

Kolmannen päivän ohjelma oli suunniteltu pitkälti Versaillesin varaan. Aamuhommina hieman kävelyä keskustassa, crepe alle ja junalla kohti linnaa. Järjestelyt on helpot, liput junaan saa helposti ja paikka löytyy ilman ongemia. Versaillesiin oli hommattu etukäteen aikataulutetut liput, jonot löytyi helposti, selostukset löytyy kännykkäsovelluksesta jne. Sisätilojen patsaskäytävällä tuli testattua myös jälkikasvun huumorintaju. Helppoa tutustumista mielestäni. Lähes pelkkien pääkuvien käytävältä puuttui yksi patsas korokkeeltaan ja totesin: "kato Marie Antoinette". Toimi

Käveltävää riittää ja turvavälit eivät ole ongelma...

Jos jotain vinkkiä antaa niin ulkotiloja varten kannattaa napata piknikeväät mukaan. Puutarhassa on hyviä paikkoja istuskelulle. Ilman eväitä askeleita kertyy kohtuu paljon, minulla päivälle noin 30 000. Pienenä pettymyksenä Versaillesin osalta täytyy sanoa se, että suihkulähteet saisivat olla paremmin päällä. Osaa pidettiin päällä silloin tällöin, mutta kyllähän ne on tuon paikan yksi ydinajatuksista ja vähän hölmö pelkkiä altaita kiertää katsomassa. Keväällä ilma oli kohtuullinen, mutta kesällä kannattaa kyllä varata reilusti juotavaa ja varautua kuumuuteen ylipäätään. 

Päivällinen käytiin samoilla kulmilla kuin edellisenäkin päivänä Montmartren ja Sacré-Cœurn kupeessa selkeästi varsin ranskalaisille tarkoitetussa ravintolassa. Ei sanaakaan englantia missään, ei löytynyt edes googlesta, vaikka selkeästi pitkään on tuolla paikalla ollut. Ranskankielinen tulkkini joutui siis työskentelemään koko rahan edestä, mutta hyvin tuo meni. 

Lähes joka ravintolassa menu sekä lounaalle
että päivälliselle. 2 / 3 ruokalajia yleensä 
hyvinkin kohtuulliseen hintaan.

Yleisesti ravintoloiden päivä menu on kuitenkin se juttu eli sen nyt osaisi tilata ilman kielitaitoakin, jos on valmis syömään, mitä eteen tuodaan. Nyt tuli ankkaa, hyvää sellaista. Varsin perinteistä ranskalaisen keittiön tavaraa, kuten kuvan jälkiruokaosastokin kertoo. Hieman meni aluksi aikaa menu-logiikan setvimiseen, kun päivän menulle oli yleensä kaksi eri hintaa ja sisältö vaikutti äkkiseltään samalta. Jujuna oli se, että halvemmassa versiossa valittiin alkuruoan lisäksi alkuruoka tai jälkiruoka, kun kalliimmassa versiossa vedeltiin kaikki kolme. Kun tuosta hämääntymisestä pääsi yli. Minun ruokavalinnat oli käytännössä tehty.

Lisätään samaan syssyyn vielä pari ruokahuomiota. Keskimäärin ruoka on kyllä erittäin hyvää ja parhaalla hinta-laatu -suhteella pääsee tosiaan sen valmiin menun kautta. Sen ulkopuolella hinta kohoaa huomattavasti. Annoskoot on myös suunniteltu kohtuullisiksi eli mitään hullua ähkyä ei kolmen ruokalajin setillä itselleen saa, mutta vatsan täyteen ihan varmasti. 

Kun lähestytään keskustan arvokkaampia paikkoja hinta nousee mutta taso ei missään tapauksessa samassa suhteessa. Meillä esimerkiksi reissun kallein creme brylee oli myös reissun huonoin. Syynä sijainti kartalla.

La Joconde ei ole Louvressa
ainoa, jolla on salaperäinen hymy

Viimeinen kohde reissulla oli Louvre. Sinne oli hommattu liput jo etukäteen ja aikataulutuksella tietenkin. Aika oli kohtuu myöhäinen eli aikaa vierailulle jäi ehkä hieman liian vähän. Toisaalta se ei myöskään haittaa. Ihan mielellään sitä käy Louvressa uudestaankin. Ranskalainen tekniikka tosin aiheutti ongelmia, kun aiemmin aivan normaalisti toiminut e-lippu lopetti toimintansa vierailupäivänä. Kaiken yritin, mitä osasin, mutta lippu ei auennut. Kyllähän se kuumottelee jonossa, kun ei tiedä, pääseekö sitä sisälle ollenkaan. Varautunut toki olin ja se auttoi. Löytyi varausnumerot, passi mukana, kaikki mahdolliset tiedot kaikesta. Se myös auttoi. Jonosta pieni kyselykierros ja selvittely, tyypit höpötti ranskaa jonkun aikaa ja ohjasi takaisin jonoon. Sen jälkeen ei tarvinnut asiaa miettiä.

Louvre on kyllä hieno paikka. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ympäri maailmaa varastetu tavarat voisi toki palauttaakin vähintään oikeammalle omistajalle. Matkaseuran mielestä kyseiset esineet on siirretty turvaan ja hyvään säilytykseen. Riippunee

paljon linssien värityksestä. Niin tai näin, nähtävää on niin paljon, että kaikkeen ei ehdi, eikä ehkä aidosti kerralla jaksakaan tutustua. Paikalle palataan varmasti myös jatkossa.

Reissun viimeiseksi päivälliseksi jäi bbg-mättö. Jälleen niitä ns. hyvän arvion saaneita paikkoja ja selkeästi suosittu pytinki. Porukkaa oli koko ajan ja ihan jonoksi asti. Itse en kyllä tykkää näistä konsepteista, joissa tilausta pitää käydä tiskillä hyppäämässä. Varsinkin tämän tyyppisessä paikassa, jossa ei voi olla täysin varma siitä, minkä kokoinen vadillinen lihaa pöytään tulee, on mukana tilata pöytään pieni setti ja täydentää sitten. Nytkin myös täydennettiin ja ruoka oli kyllä erinomaista. Etenkin ranupaketti oli aivan priimaa. Itse tosiaan tykkäisin, kun annoskoko olisi vähän pienempi ja pääsisi maistelemaan samalla hieman laajemmalla kattauksella. Toimi toki näinkin eikä nälkä kyllä jäänyt.

Marie Antoinette?

Aamulla hotelliaamiaisen kautta kohti kotimatkaa. Kaikkien suureksi yllätykseksi kaikki toimi oikein hienosti. Metrot ja junat kulki eikä mitään muutakaan kummallista ollut. Sen verran onnistuttiin sähläämään, että lentoasemalle kulkeva junalinja on vähän kuin Helsingin metro, haarautuu loppupäässä kahteen. Hypättiin lähtiessä juuri siihen junaan, joka oli matkalla väärälle päätepysäkille, mutta opasteet ja kuulutukse ovat sitä luokkaa, että jopa minä pystyin ne ymmärtämään ja vaihtamaan oikeaan junaan haarautumisasemalla.

Pojan reissu jatkui Tikkurilan kautta takaisin kotiin. Minä jatkoin matkaani yhden yön tatamimajoitukseen ja siitä seuraavana aamuna kohti Reykjavikiä.