Palkintomatka Pariisiin 1/2

Kaikkien yllätykseksi junat
eivät kulkenee.

Jaoin jutun osiin, kun alkoi tekstiä tulla niin paljon, että kukaan ei jaksa kuitenkaan lukea. Josko tällä tavalla kokemus olisi vähän kevyempi. 

Monia vuosia sitten vanhimmalla pojalla alkoi koulussa englannin opiskelu ja silloin tuli epähuomiossa luvattua, että kun kielitaito on siinä määrin kunnossa, että ravintolassa selviää, lähdetään johonkin reissuun. Lupauksen lunastamisessa on hieman kestänyt, kun englanti sujuu jo minua paremmin ja ranskakin taipuu. Palkintomatkalle siis Pariisiin noin 7 vuotta myöhässä. 

Matka alkoi luonnollisesti huonolla suunnittelulla ja passiepäselvyyksillä. Lisäksi päiviä joutui muuttamaan kertaalleen päälle osuneen Islannin reissun takia. No matkaan päästiin pirteästi aamu kolmelta ja kentällä oltiin ihan ajoillaan. Pisteet lentokentän uudesta läpivalaisusysteemistä. Hienosti toimii. Lennossakaan ei mitään erikoista ongelmaa tietenkään ollut odotettavissa.

Näyttää hyvältä, mutta kevyt
alikypsennys haittasi tunnelmaa.

Pariisin päässä ongelmia tietenkin odotettavissa oli. Sehän nyt on selvä, että junat eivät kulje, joten korvaavalla bussilla matkaan. Vaihtopaikalla ei ollut minkään näköisiä opasteita, joten mentiin vähän virran mukana. Lippu ei toiminut portilla ja apua pyytäen päästiin tällä kertaa junan kyytiin. Perillä portit eivät tietenkään avautuneet, kun ei ne lähtiessäkään lipulla auenneet. Ystävällinen ranskalaisrouva lainasi lippuaan, että päästiin portista läpi. Kaikella todennäköisyydellä meillä siis oli tietämättämme väärä lippu, mutta eipä tuosta se lähtöpään tyyppi mitään sanonut.

Huikopalan tarpeessa yritimme pikaisesti pysähtyä ensimmäiselle kebaanille (tuon tyyppinen ruoka kun oli toisen matkustajan erityistoiveena). Paikka oli katsottu etukäteen ja piti olla ihan priimaa (linkki paikan Tripadvisoriin). No oli vaan luukut kiinni. Lennosta uusi paikka ja aika mitätöntä huttua saatiin. Hieman raa'aksi grillattu kana ei kuulu suosikkeihin, vaikka kaiken näköistä tuleekin syötyä. (linkki vielä tämänkin paikan Tripadvisoriin, ei ole mielestäni noin hyviä arvioita ansainnut.)

Reissun eka crepe

Hotelli oli katsottu ns. paikan perusteella eli läheltä metroa eikä ihan hullun kaukaa keskustasta. Osoittautui hyväksi paikaksi. Huone toki on Pariisissa varmaan aina pieni, mutta ihan ok, siisti paikka ja palvelu pelasi myös Englanniksi. 

Loppupäivän ohjelmaan ei oltu varauduttu sen kummemmin vaan lähtettiin kiertämään keskustaa. Tulevien aamujen perinteeksi muodostui päivälipun hommaaminen metroon. Ilmeisesti olisi päässyt jotenkin usemmaan päivänkin lipulla ja vähän halvemmalla, mutta mielenkiinto ei muutaman päivän ja euron takia riittänyt selvittelyyn. Seinen kohdalla todettiin, että kummalpualjokke.fi -palvelun mukaan ei ole merkitystä, kummalla puolella Seineä on. Aina on toispual jokke. 

Pariisi on toipual jokke!

Reissun eka crepe (näitä oltiin myös tultu syömään), kävelyä pitkin kaupunkia iltaan asti ja lopuksi myös se ensimmäinen kebu ja päivä oli pulkassa. Sen verran tarkistettiin, että Notre Dame on edeleen aika vahvasti remontissa, mutta riemukaarella sentään pääsee kiertelemään.

Seuraavalle päivälle oli suunniteltu ihan ohjelmaa. Ensin suunnattiin Pantheonille. Metrolla toki ja sehän kulkee Pariisissa hienosti. Korona-ajan hommista jäljellä oli enää maskipakko metrossa ja aikataulutetut liput monissa museoissa. Metron maski oli kyllä jo vähän vitsi. Meillä, kuten monella muullakin se tarkoitti, että matkan ajaksi kaivettiin joku vanha rätti naaman eteen. Sitä kuitenkin käytettiin varsin hyvällä prosentilla. Panthenonilla ei mitään erityisiä järjestelyjä ollut. Sisään lippuluukun kautta. Myöskään tässä kohtaa emme lähteneet mitään Paris turist passia hommailemaan, koska tarkoituksena oli käydä vain yksittäisiä paikkoja. Muutaman  päivän passit ovat kohtuu tyyriitä ja vaativat vielä ennakkovarauksen aikatauluissa, joten katsottiin helpommaksi, että otetaan lippuja sinne, minne saadaan. Toisen ollessa alaikäinen, hintakaan ei ollut yleensä kovin kummoinen.

Pantheonista löytyy mm. Foucault'n heiluri, merkkihenkilöiden
hautapaikkoja ja maalauksellisia kertomuksia Ranskan historiasta.

Pantheonin jälkeen suunnistus katakombeille toikin sitten ensimmäisen koronapettymyksen. Lippuja ei enää netistä saanut vaan siellä ohjeena oli, että päiväpaikkoja voi vielä saada paikanpäältä. No ei saanut. Katakombit jäi siis näkemättä, mutta korjasimme tilanteen piknikillä Seinen varrella. Ei huonosti korjattu. 

Jeanne d'Arc saamassa rangaistustaan
Pantheonin seinällä.

Päivälevon jälkeen lähdettiin kiertelemään Montmartnelle. Ei voi pitää mitenkään rauhaisana taiteilijaidyllinä mielestäni. Paljon on tohinaa joo, mutta ei kyllä minua varten. Varsinkin aivan yläosa on enemmänkin turistirysä. Montaa katua ei toki tarvitse siirtyä kun lötyy ihan hyvää ruokaa ja varsinkin crepejä. Yhden paikan pitäjä ymmärsi myös heittämällä matkamme luonteen eli poika puhuu ranskaa, minä en. Sen verran pystyn keskustelua seuraamaan, että kysyttäessä tultiinko syömään vai juomaan poika osasi vastata, että hän tuli syömään ja minä juomaan. Lopputuloksena saatiin kuitenkin kaksi olutta ja yksi crepe. Tässä paikassa käytiin kuitenkin vielä toiseen kertaan myöhemmin reissulla, koska toiminta oli aidosti erittäin lämminhenkistä. Ruokailun kanssa meni hieman myöhälle. Napattiin ravintola lähistöltä, hyvää burgeria, muttei mitään hurjaa ruokailoittelua.

Jatketaan tästä myöhemmin...

Montmartren rauhaisaa katukuvaa...