Osaka pahimpaan ruuhka-aikaan

Lapinlahden Lukio ja Kuvataidelukio teki opintomatkan Osakaan yhdessä Vieremän lukion kanssa ja jostain syystä minä olin yksi matkalla mukana olleista ja rehellisesti tietysti myös suurin syyllinen koko projektiin. Reissulla mukana oli 26 opiskelijaa ja 3 aikuista eli omalla tavallaan aika mielenkiintoinen kokonaisuus ja kyllähän siinä matkan aikana tälläinen tyhmempikin humanisti oppi 26 laskemaan. Jätän kuitenkin opiskelijat ja muun matkaseuran mahdollisimman vähälle tässä tekstissä. Kommentoivat sitten halutessaan, jos kiinnostaa.

Jonotustuolit ravintolan ulkopuolella tulivat
tarpeeseen Golden Weekin aikana

Matka ajoittui vähän vahingossa yhteen Japanin suurimmista lomakausista, golden week. Paikallisilla oli lomaa noin 10 päivää putkeen, joka on Japanissa täysin poikkeuksellista. Tämä takasi sen, että joka paikassa oli porukkaa, suurimmassa osassa aivan järjettömästi. Esimerkiksi ravintoloissa se tarkoitti, että ulkopuolella oli jonotuspenkkejä, joissa pääsi odottamaan ja valikoimaan tilaustaan valmiiksi.

Tarvitaanko passi?

Omat valmistelut meni tapojeni mukaan vähän vasemmalla kädellä. Joskus järjestelyjen aloituksen aikoihin tarkistin, että passi on voimassa suunnitelluille matkapäiville ja homma jäi sikseen. No aikaa kului ja tuli lähtöä edeltävä aamu. Kaivoin passin kaapista ja sitten tuli sellainen pieni henkilökohtainen paniikki, kun monissa paikoissahan passin pitää olla voimassa jonkin verran matkan päättymisen jälkeen. No minun passissa tuollaista varoaikaa ei kyllä montaa päivää ollut eli kiireellä lähetystön / muiden mahdollisten informaatiosivujen selailuun ja katsomaan, mitä ne sanovat. Ihan täyttä varmuutta en sunnuntaina saanut eli käytännössä väki oli lähdössä ja minä en ollut asiasta aivan varma.

Ruuhkaviikon jälkeen oli hiljaisempaa.

Pikaratkaisuna Express-passi. No siihen tarvitaan kuva. Kyllähän kuvia saa, paitsi sunnuntaina. Jokainen valokuvaamo kiinni ja passihakemus ei etene ilman kuvaa. Jälleen löytyi paniikkiratkaisuna Gigantin itsepalvelupassikuva, jonka pystyi ottamaan myös sunnuntaina. Käynti kuvassa, joka lähtee tarkastukseen eli kuvakoodia ei suoraan kuvatessa saa. Otin yhteyttä tarkastavaan firmaan ja sieltä ystävällisesti ilmoitettiin, että tarkastus alkaa kello 9 seuraavana aamuna. No kyseessähän on sama kellonlyömä, jolloin pikapassin hakemus pitää olla, jotta se varmasti toimitetaan samana päivänä lentoasemalle. Pyysin, että olisiko mahdollista aloittaa vaikka 15 vaille niin ei ole ongelmaa. Ystävällinen työntekijä suostui.

Seuraavana aamuna hieman ennen yhdeksää olimme jo matkalla kohti lentokenttää. Minulla läppäri sylissä ja sormet valmiina sauhuamaan. Pyydetysti kuvakoodi pamahti sähköpostiin hyvissä ajoin, passianomus netissä vetämään ja homma hoidettuna monta minuuttia ennen yhdeksää. Edistymistä pystyi seuraamaan netistä ja laitoin vielä varmuuden vuoksi viestiä poliisille, että onhan passi ehtimässä. Kyllä oli.

Lentokentällä väki heitti laukut koneeseen ja valmistautui turvatarkastusjonoon. Minä poikkesin siinä välissä lentoaseman Ärrällä noutamassa uuden passin. En ollut edes ainoa, joka samoilla asioilla oli eli menee nämä muillakin viimeiseen hetkeen. Toimituspussin kanssa kävelin vielä check in -pöydän kautta päivittämässä passitiedon ja sitten uunituoreella passilla muun porukan perään.

Jos suunnittelisi ja varmistaisi asioita etukäteen, säästyisi monelta turhalta paniikilta. En kuitenkaan suosittele, hyvin suunniteltu on puoliksi pilattu. Opittiinko tästä mitään? Ei tietenkään, kuten tulevasta Tarton reissun kertomuksesta voi todeta.

Mitä tarkoittaa ruuhka?

Tähän käytän lainausta opiskelijalta. Tulimme Osakaan Helsingistä suoralla Finnairin lennolla. Jos olisimme kulkeneet henkilökohtaisen matkustusideologiani mukaan niin olisimme luonnollisesti olleet kentällä pihalla kuin lumiukot, mutta valmistautuminen kannattaa. Kohti junaa ja ICOCA taskuun kaikille. Aivan loistava setti ja kolmen ensimmäisen jälkeen sen pystyy hommaamaan automaatista vaihtamatta kieltä englanniksi.

Japanilainen ruuhkajuna... Ei paha

No junassa kohti Osakan keskustaa oli aamusellaan muutama ihminen, meidän 29 lisäksi. Yksi opiskelijoistamme kommentoi, että onpa täällä ruuhka, kun ei kaikki mahdu istumaan. Niinpä. Muutama päivä myöhemmin olimme siirtymässä junalla Kiotosta Osakaan. Matkalla junalle juutuimme kävelyruuhkaan (oikeasti) eli yksinkertaisesti ihmisten liike pysätyi, koska ei ollut tilaa liikkua. Junaan odottaessamme ei tullut pieneen mielenkään, että asiassa olisi ongelma. Junan tullessa asemalle, minä menin ensimmäisten joukossa sisään ja muutaman jälkeen todettiin, että nyt ei kaikki mahdu. Minä tietysti olin se, joka ei tiennyt, minne oltiin menossa. Kartanlukija oli jonon viimeinen. Kun viimeisiä sullottiin junaan sain ohjeen mennä päätyyn ja sillä mentiin.

Onneksi sivistysmaissa (ja aika hyvin muuallakin) netti toimii ja sain vielä ohjeet whatsappin kautta. Matkalla kuitenkin samainen opiskelija, joka oli valitellut ruuhkaa junassa pari päivää aikaisemmin, oli puhe-etäisyydellä ja totesin, että nyt alkaa olla ruuhka. Todellisuudessa tuo oli kuitenkin vielä pitkällä Mumbain paikallisjunan 2. luokan aamuruuhkasta, joka on myös kokeiltu. Siellä on tiukkaa, tuolla mahtui vielä liikkumaan. Suomalaisittain kuitenkin aito ruuhka.

Osaka paikkana

Tekken

Kuten kuvitella saattaa. Aivan helmi. Helppo liikkua, järkevä, moderni. Ei mikään suora ruutukaava, mutta kokonaisuutena varsin helppo suunnistaa ja metrokartalla pääsee jo pitkälle. Paikallisena jekkuna toimii metroasemien uloskäyntikartat, jotka toimivat muuten ihan kivasti, mutta niissä ei pohjoinen ole pohjoisessa. Sitä en tiedä, mikä noiden logiikka on, mutta muutaman kerran puoli kilometria väärästä paikasta ylös nousseena joutui miettimään, että onko ihan lopullisesti menettänyt kaiken suuntavaistonsa. No ei ollut, asemat vaan ovat isoja ja uloskäyntejä kymmeniä. Jos valitsee suunnan väärällä logiikalla niin pintaan saattaa nousta ihan mistä sattuu. Pienellä keskittymisellä pääsee myyräsuunnistamalla metrotunnelia pitkin yli hankalistakin risteyksistä eli oikotie kävelijällekin on joskus maan alla.

Nähtävää Osakan kokoisessa paikassa on luonnollisesti paljon enemmän, kuin muutaman päivän visiitillä ehtii edes ajatella. Ehkä sen tavanomaisen ohella päädyin kuitenkin Arcadeen. Enkä mihin tahansa Arcadeen vaan ihan aitoon, perinteiseen Arcadeen. Osa peleistä oli minua vanhempia, mm. Pacman. Paikasta löytyi myös klassikoita kuiten Tekken ja ne pelit, jossa hakataan nuijalla päätään nostavia myyriä tai liikkuvia krokotiileja. Onhan Osakassa törkeän hieno akvaario, leffastudiota ja sen sellaista, mutta henkilökohtaisesti pelkästään noiden pelien näkeminen oli jotain aivan uskomatonta. Ja pelit ovat siis käytössä eli vastaa kyllä täydellisesti 80-luvun lapsen taivasta.

Tämän verran huvipuiston raatoa löytyi puistosta. Harmi.

Sitten matkan pahin floppi. Osakassa tapahtui useampi vuosi sitten vakava huvipuisto-onnettomuus, jonka seurauksena puisto lopulta suljettiin. Vielä matkaa suunniteltaessa paikasta liikkui tietoa, että kyseesä olisi hylätty puisto. Toiveikkaana suunnistin paikalle muutaman kiinnostuneen opiskelijan kanssa. Luonnollisesti näissä tilanteissa osaa jo etukäteen muille sanoa, että homma voi mennä puihin ja reissu voi olla turha. Näin valitettavasti kävi. Puisto oli tyhjennetty ilmeisesti saman kevään aikana ja paikalla oli ihan normaali puisto. Nyt jo löytyy googlesta Expo Memorial Parkina, silloin ei. Paikallisille varisin kiva paikka varmasti. Tilaaja vihreää, mutta suomalaiselle... vain puisto. Turha reissu, iso pettymys. Näin sitä joskus käy.

Itse en mikään akvaarioharrastaja ole, mutta melkein voisin veikata, että paikallinen on suuri ihan maailmankin mittakaavassa. Kaloja ja tankkeja on vaikka miten paljon ja suurimmat jatkuvat monta kerrosta. Nähtävää riittää ilman suurempaa mielenkiintoakin vähintään pariksi tunniksi. Jos jotain negatiivista hakee niin onhan se suurikin tankki valaalle vähän pienen oloinen enkä itse pidä ajatuksesta, että viimeisenä on paikka, jossa pääsee silittämään rauskua ja haita. Puolen välin kohdilla alkaoi tulla hieman ähky ja kun katselee tuhannetta meduusaa niin joutuu miettimään, pääseekö akvaariosta ikinä pihalle.

Lomakaudesta johtuen kaikki paikat olivat tuhannen tukossa. Esimerkiksi akvaarioon jonotettiin ensin lippua, sitten sisäänpääsyä ja sitten pääsyä tankilta toiselle. Ei kuulemma lukion ruokajonot enää matkalaisia haittaa.

Mitä jäi käteen

No rehellisesti vähän vaikka mitä. Kokonaisuutena mentiin koko ajan siellä oman ymmärryksen äärirajoilla. Ehdottomasti loistavaa kokemusta joka hetki. 

Sushi näyttääkin vähän erilaiselta, varsinkin maistuu

Ruokapuolella pääsi tutustumaan varsin eksoottiseenkin tarjontaan ja omituisten syötyjen lista kasvoi merkittävästi. Jos jotain yksittäistä nostaa esille, niin ehdottomasti sushi. Se, mitä Suomessa saa, on jotain etäisesti sushia muistuttavaa. Aidon tavaran yksinkertaisuus ja tuoreus vaan lyövät läpi aivan eri ajatuksella, kuin itse on ajatellut. Ruoka-asiat kirjoittelen varmaan taas erikseen.

Sitten, veitset ja syömäpuikot... Jossain vaiheessa laitoin vaimolle viestiä, että alkaa rinkan kantokyky tuliaisten osalta olla saavutettu. Ohjeeksi sain heittää vaatteen roskiin, koska niitä saa Suomestakin. Tottelin parhaani mukaan. Syömäpuikkoja tuli mukaan vähintäänkin iso nippu, macha-kupit tietysti, macha-suti myös. Ja sitten se veitsi. Niille löytyy siis ihan oma kauppa, varmasti useampiakin, mutta itse löysin yhden. Koko kauppa, vain veitsiä. Visa vinkui karua kohtaloaan jo kaupan ovella.

Vähän laadukkaampaa välinettä

No ei sentään. Vaikka veitsiä on joka lähtöön niin käyttäydyin jopa yllättävän järkevästi. Tarjontaa toki oli varsin paljon ja hintahaarukkaa myös 30 eurosta ainakin 2500 euroon. Kolmena päivänä kävin vähän haistelemassa ja juttelemassa. Lopulta käteen jäi yksi "perusveitsi" testiksi. Laadukkaammat ja kalliimmat veitset teroitetaan vain toiselle puolelle enkä uskaltanut lähteä tähän hommaan, kun tarkempaa tietoa toiminnasta ei ollut. Otin siis varman päälle perussarjan kalliimmasta päästä 80 € veitsen testiin ja päätin, että seuraavalla kerralla otetaan sitten lisää. Kokemuksen perusteella ihan varmasti otetaan. Paras veitsi ikinä! Meinasi leikata tiskatessa omalta pojalta sormen irti eli ei voi kuin kehua. Piti toki päivittää leikkuulaudat ja teroitin samalla, mutta hetkeäkään ei kaduta. Seuraavan Japaninmatkan veitsibudjettissa on 4 numeroa. 

Mittakaavaa antavana kokemuksena toimii jälleen yhden japanilaisen ystävän kohtaaminen Osakassa. Hän ei siis ollut millään tavalla sidoksissa matkaan vaan huomasi Facebookin kautta minun olevan Osakassa ja otti yhteyttä. Näimme pikaisesti paikallisessa ostoskeskuksessa, jossa oli "hyönteisnäyttely". Kyseessä oli siis suuret muoviset, moottoroidut hyönteismallit, joita paikalliset ihmettelivät. Mukana leppäkerttua ja sudenkorentoa (tuon sanan jouduin ystävälleni opettamaan). Paikalliset tulivat siis ostoskeskukseen kertomaan lapsilleen, mitä hyönteiset on. Oikeasti. Tuon lähemmäs luontoa ei kaupunkissa juuri pääse. No ystäväni tiesi Suomen olot ja luonnosta innostuneet lapsensa ovat perheineen tevetulleita meille ihan milloin vaan.

Kauppakadulta löytyy kauppaa vähän jokaiseen makuun.
Kunhan jaksaa kävellä tarpeeksi pitkälle.

Lennosta

Sananen on aina lennosta sanottava. Vaikka se on kerrottu ja tiedossa niin onhan se Japani oikeasti aika lähellä Suomea. Pallo vääristää hassusti ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että matka on tuhottoman pitkä. Todellisuudessa lento on pituudeltaan samaa luokkaa kuin Bangkokiin ja se yllätti.

Finnairin suora lento on kaikin puolin mukava. Kun tuttujen joukkoon sattui vielä löytymään yksi yhtiön palveluksessa työskentelevä, sain nauttia kysymyksestä "ottaisitko lasin shampanjaa?" lennon aikana. Jälleen niitä ihan mukavia kokemuksia, varsinkin, kun tiesi, että taaemmassa rivissä naapurilukion rehtori vihertyi kateudesta. Terveisiä vaan Ristolle. No eihän se tietysti kokonaisuuden kannalta mikään hulppean suuri asia ollut, mutta ehdottomasti mukava yllätys. Esimerkiksi paluumatkan ruoka koneessa oli jotain täysin kaameaa. Siis tasoltaan jotain sellaista, joka menee teknisesti epäonnistuneesta ruoasta, eikä pelkästään lentokoneruoasta. Tästä toki myös annoin ystäväni kautta palautetta, josko vaikka kyseisestä riisimössöstä päästäisiin eroon.

Konetyyppinä A350 siirtyi kuitenkin henkilökohtaisten suosikkieni joukkoon. Matkaseuran toimesta sain myös testiin vastamelukuulokkeet, joiden totesin toimivan aika kivasti lennon aikaiseen ahdistukseen. Hieman myöhemmin hommasin itselleni omat ja Vietnamin lennoilla ne on hyväksi havaittu. Musiikkia niillä ei pysty lennolla kuuntelemaan ja nukkumiseen ne eivät auta, mutta yleiseen rauhoittumiseen hyvä väline.

Japaniin uudestaan?

Ehdottomasti! Heti kun se on mahdollista.

Vietnamilainen ruoka

Friteeratut katkaravut ja nuudelit kasviksilla. Kyllä, nuudelit on piilotettu
kasvisten alle.

Pakkohan se nyt on käydä läpi omat kokemukset vietnamilaisesta ruoasta. Ihan perusasiana pitää muistaa, että maantietellinen kattavuus on kyllä hyvin köykäinen eli omat kokemukset koskevat vain Etelä-Vietnamia ja sielläkin vain Ho Chi Minhiä ja Phu Quocin saarta. Mitä ruoka-asioista pääsin paikallisten kanssa juttelemaan, ruokakulttuuri vaihelee paljonkin maan eri osien välillä. Pitänee siis suunnitella reissua jatkossa reissua myös muualle Vietnamiin. Lisäksi tässä jutussa jätän Pho Bon ja Banh Min kokonaan pois, kun niistä olen jo kirjoitellut erikseen. Lisäksi katuruokahommista kirjoittelen myöhemmin.

Peruslounas: kevätrullat ja keitto. Tässä tapauksessa kalakeitto.

Nuudelit merenelävillä ja vihanneksilla. Minun makuuni
kaipaisi selkeästi chiliä.

No perusajatus ruokailussa on varsin samalla linjalla kuin Thaimaassa ja Kambodzassa. Samaan hengenvetoon tietysti se, että eihän thaimaalaisella ja kambodzalaisella ruoalla ole juuri muuta yhteistä kuin nämä perusteet eli riisi ja nuudelit, vähän lihaa tai kalaa ja vihanneksia. Makumaailmoissa on valovuoden ero, vaikka rajanaapureita ollaan.

Noin yleisellä tasolla vietnamilainen ruoka on huomattavasti miedompaa kuin thaimaalainen, lähempänä Kambodzaa. Chiliä käytetään, mutta se ei ole mikään normi. Maustamisessa käytössä on perinteinen pippuri, suola, sokeri, mieto kalakastike, osterikastike, soija, tähtianis ja sen sellaiset. Valkosipulin käyttö on vähintäänkin runsasta.

Normaaleina alkupaloina / lisukkeina toimii selkeimmin kevätrullat, joita saa sekä tuoreina että friteerattuina. Hieman yllättävästi tuoreet ovat huomattavasti täyttävämpää tavaraa. Ovat kookkaampia ja sen lisäksi ne tarjoillaan usein makean maapähkinävoi-dipin kanssa. Lisäksi riisipaperi turpoaa mahassa kohtuullisen lahjakkaasti. Pieneen nälkään 3 tuoretta kevätrullaa toimii ihan hyvin lounaasta.

Grillattu sammakko ja katkaravut ovat ehdottomasti
vietnamilaisen grillin parhaimmistoa.

Tuoreissa kevätrullissa sisällä on pääpiirteissään: salaattia, yrttejä (thaibasilika, se "fish mint" jne.), kurkkua, nuudeleita, possua JA katkarapua. Friteerattuja saa usein parilla eri vaihtoehdolla, joita ovat yleensä vege, liha ja katkarapu. Friteeratut versiot tarjoillaan joko makean chilikastikkeen tai chilin ja miedon kalakastikkeen kera.

Perusruokia ovat nuudelikeitto, nuudelit ilman keittoa ja paistettu riisi. Varsinkin saarella lisukkeet olivat hyvin paljon kalaa ja äyriäisiä. Kasviksia tietysti myös. Lihaa ja kanaa toki myös sai, mutta selkeästi vähemmällä käytöllä se oli.

Krokotiili jäi odottamaan syöjäänsä.

Phu Quocilla päivällisen perusajatus oli grillaaminen. Ravintolan ovelta jäästä valitaan halutut grillattavat ja siirrytään pöytään odottelemaan. Perustavarana kokonaisia kaloja, katkarapuja, mustekalaa, kalmaria ja kanaa. Grilliin sai myös kasvisvartaita, leipää ja sen sellaista. Naudanlihaa en nähnyt tarjolla. Erikoisempaakin tavaraa grilliin sai paikasta riippuen. Esimerkiksi sammakoita oli tajolla lähes joka paikassa. Yhden krokotiilin niskan näin ja meinasin sen syödäkin, mutta koska krokotiilia on maisteltu ennenkin ja pala oli aika iso jätin jollekin muulle.

Käärmeet odottavat ruokailijoita akvaariossa.

Kalliimmat tavarat pidettiin akvaariossa elossa, koska ymmärrettävästi säilyvyys on vähän mitä sattuu. Käytännössä esimerkiksi kaikki isommat ravut löytyivät akvaarioista. Myös osa sammakoista, jotka olivat suhteellisesti aika kalliita ja esimerkiksi käärme. Sammakot olivat isoja ja grillattuna aivan loistavia.

Paikallinen hittituote oli selkeästi merisiili, joita sai grillattuna melkein joka paikasta. Piikit poistettuna, avattuna ja koppaan hieman pähkinää ja yrttejä kyytipojaksi. Lusikoitiin lämpimänä. Maistoin, ei huono, mutta ei kyllä mikään erityinen suosikkikaan.

Hieman paremman tasoisessa ravintolassa tuotiin "amuse bouche", joka meni mielestäni kyllä vähän yliyrittämiseksi. Kiva ajatuksena kuitenkin. Silloin myös siirryttiin hienompaan asetteluun ja ihan perinteisimmästä maustamisesta huomattavasti rohkeammalle linjalle. Kivasti sattui tämä erinomainen ravintola juuri majapaikan lähettyville. Yleensä tulee vierailtua eri paikoissa, mutta parhaissa käväisen parikin kertaa, kuten täälläkin.

Valaan jäljillä

Omituista ruokaa etsivälle Japani lienee lähes ehtymätön paikka. Jo ennen Osakan matkaa hieman kartoittelin, mitäköhän erikoista sitä voisi reissulla suuhunsa laittaa ja vastaan uiskenteli valas. Reissun aikoihin sitä pyydystettiin ainoastaan "tutkimuskäyttöön", mutta nyttemminhän Japani on ilmoittanut aloittaneensa kalastuksen ihan virallisesti.

Ravintola ei löydy Googlaamalla. Edes street view ei ole
saatavilla kyseiselle kadunpätkälle

Sain vinkin ravintolasta japanilaiselta ystävältäni ja lähdin etsimään. Kävelin kadun, en löytänyt. Kävelin uudelleen, en löytänyt. Googletin, kävelin kolmannen kerran ja löytyi. Erittäin pieni paikka kadun sivussa, tunnisti logosta kadunvarressa. Toisessa kerroksessa, ei mitään liikettä missään. Paikka ihan täysin kiinni. Palasin asiaan seuraavana päivänä. Sama tulos, ei ketään missään. Päätin turvautua ystäväni apuun ja hän pystyi selvittämään, että paikka oli kiinni Golden Weekin takia ja huomenna pääsee.

Grillattuna paras, reilusti medium.

Kolmantena päivänä lounasaikaan olin jälleen ovella. Liikettä, mutta paikka kiinni. Pienellä etsiskelyllä pääsin itse ravintolaan sisälle ja vanhako japanilainen nainen käveli vastaan. Kielimuuri oli ylitsepääsemätön, mutta huitomisesta päätellen paikka oli kiinni. Näytin rannettani kellon kohdalta ja viesti meni perille. Nainen näytti viittä sormea ja totesin, että palaan paikalle päivälliselle. Kiitin japaniksi, sen verran juuri osaa ja poistuin.

Neljäs kerta toden sanoi. Samainen vanha nainen tuli ravintolan ovella vastaan, nyt siististi kimonoon pukeutuneena, tervehti ja vei pöytään. Ravintolassa minun lisäkseni yksi kahden hengen seurue. Lista oli onneksi sekä englanniksi, että japaniksi, joten tilaaminen luonnistui. Sain myös selville, että kaikki liha ravintolassa oli valasta eli väärin ei voinut valita. Koska pöydässä oli yakiniku-vermeet yritin väistellä kaikki, joissa itse joutuisi ruokaa valmistamaan. Valasta, kun en kokata osaa. Pieni tuuletus, kun tilauksen jälkeen pöytägrilli laitettiin kiinni.

Vasemmalla leivitetyt friteeratut valaan palat,
oikealla valassalaatti

No otin sitten kolme eri settiä: friteerattua, grillattua ja valasta salaatissa. Kaikki ihan loistavia. Grillattu ehdottomasti paras. Liha on mureaa ja maukasta. Vertautuu ehkä parhaiten erinomaiseen naudan lihaan. Salaatissa olleet friteeratut suikaleet olivat ehkä jonkinlaisia viiksikarvoja tai vastaavia. Joku eläinmaailmaa paremmin tunteva voisi tietää.

Kokonaisuudelle hintaa noin 40 € eli ei mikään ihan halpa ruokailu, mutta suosittelen silti.

Mikään valtava mainostaja tuo paikka ei ole, koska vieläkään sitä ei löydy millään esimerkiksi Googlesta. Edes ravintolana kartasta. Jos haluat koordinaatit niin ne saa pyytämällä.

Vietnamin perusruoat - Pho Bo ja Banh Mi

Pho Bo

Pho Bo

Jos jotain ruokaa Vietnamissa on tarjolla niin soppaa ja sämpylää. Ehkä se perinteisin ruoka on Pho Bo eli nuudelikeitto naudan lihalla. Sämpylöitä vetelin hieman rajoitetummin, ehkä 4-5 kappaletta, mutta erilaista nuudelisoppaa vähintään kymmenen kertaa.

Reissulla käväisin myös kokkaustunnin, jossa keiton saloja hieman avattiin. Pho-keiton perustana on siis liemi, joka koostuu vedestä, johon sekoitetaan hieman kookosvettä. Lisäksi mausteina liemessä on tähtianis, korianterin siemen, neilikka ja kanelia. Jos näitä ei ole niin kyseesssä ei kuulemma ole pho vaan keitto. Pho-maustetta saa myös valmiina sekoituksena

Keitossa on käytännössä tuoreita nuudeleita ja lihaa tai kanaa. Nimi tietysti vaihtelee lisukkeiden mukaan eli bo on se naudan liha, ga kana ja niin edespäin. Lisäksi mung-ituja. Sitten vähän paikasta riippuen esimerkiksi porkkanaa, sipulia, kevätsipulia jne. Kylkeen annetaan nippu erilaisia lehtiä, ainakin thaibasilikaa ja "fish mint", mitä ikinä se onkaan. Itse keitto on erittäin mieto, nuudeleita on paljon, lihaa vähän. Nuudelit on tuoreita, todennäköisesti en kertaakaan saanut kuivatuista tehtyä soppaa eteeni. Tämä keitto eri variaatoilla löytyy lähes jokaisesta kadunkulmasta jossain muodossa.

Oma versio pho-keitosta. Edessä nuudelit ja kana. Vasemmalla ylhäällä
maustettu possu liemineen ja sen alla pelkkä pho-liemi laimennusta varten.

Kokkauskurssilla valmistin itse kana + possukeiton, jossa käytännössä soppa ja nuudelit pidettiin erillään syömiseen asti. Kana keitettiin ensin Pho-liemessä, sitten eroteltiin ja laitettiin tuoreiden nuudelien päälle. Sen jälkeen ne huuhdeltiin kahteen kertaan kuumalla liemellä, mutta itse liemi kaadettiin takaisin kattilaan. Possu paistettiin erikseen ja liemi maustettiin soijalla ja osterikastikkeella, valkosipulilla ja yrteillä. Päälle kaadettiin kuumaa pho-lientä. Vasta syödessä kuuma possu liemineen kumottiin nuudelien ja kanan päälle. Viereen laitettiin kulho pelkkää pho-lientä, jolla mausteisempaa possulientä pysyti tarvittaessa laimentamaan. Miksi näin, en tiedä, mutta hyvää oli.

Halvempi banh mi, sisältää tahnaa ja leikkele-
tyyppistä lihaa. 15 000 dongia.

 Banh Mi

Toinen paikallinen perusruoka on Banh Mi elikkäs sämpylä. Nimen perään listätään sitten vielä raaka-aine, jota väliin laitetaan, mutta niitä en kyllä oppinut.

Väliin tulee paikasta riippuen jonkinalinen tahna (väittäisin, että kanan tai jonkun muun linnun maksaa), salaattia, kurkkua, hienoksi suikaloitua porkkanaa, jonkinlaista lihaa, chilikastiketta ja korianteria. Variaatiota on paljon ja hinta vaihtelee varsinkin lihan laadun mukaan. Kana tai possu grillistä maksaa tuplasti sen, minkä jonkilainen leikkeletyylinen liha.

Tyyriimpi banh mi, välissä vartaallinen
grillattua kanaa. 40 000 dongia.

Sämpylöitä on pho bon tapaan tarjolla lähes jokaisesta kadunkulmasta. Tarjoillaan suoraan skootterin kyytiin tarvittaessa, jolloin sämpylä pakataan pieneen muovipussiin ja ripustetaan tankoon odottamaan ruokailua.

Hintaa keitolla on 25-45 tuhatta dongia eli eurosta pariin. Banh min hinta vaihtelee huomattavasti enemmän. Halvimmillaan sain 15 tuhannella dongilla, normaali hinta pyöri siellä 30 tuhannen korvilla ja kalleimmillaan mentiin 50 tuhannen huitteilla. Hintaan vaikuttaa käytännössä se lihan määrä ja laatu sekä kojun sijainti. Lähellä turistikatua hinta luonnollisesti hilautuu ylöspäin.