Miksei unitietoja ole?

Ai miksei unitietoja ole? Varmaan
siksi, että matkanjohtaja päätti
lähteä aamulennolla...

Kohtuu monta polkupyörää on virrannut Aurajoessa edellisen kirjoittelun jälkeen,
vaikka kohtuu monta matkaa onkin väliaikana taitettu. Ei vaan ole tullut kirjoiteltua reissussa. Tällä kertaa lähti yksilömatka Balkanille ja sitä myöten myös rauhallisia hetkiä kirjoittamiselle riittää.

Yhtään ei ole matkasuunnittelu parantunut vuosien varrella. Nyt hyvänä ajatuksena oli ottaa aamulento, että on sitten aikaa suunnistella paikalle. Lopputuoksena herääminen vähän ennen kolmea yöllä, joka jo itsessään takaa miellyttävän päivän kulun. Lento Dubrovnikiin ilman kommelluksia, mutta sitten alkoi valinnat.

Kohteena oli Herceg Novi Montenegron puolella. Vaihtoehdot taksilla kentältä tai bussilla keskustan kautta. No koska aikaa oli, otin reppureissaajan vaihtoehdon eli bussilla keskustan kautta. Shuttle bussi keskustaan toimii hyvin ja katsoin jo matkalla, että Flixbusiin ehtii nippa nappa ja sillä sitten Montenegroon. Liikenne on kuitenkin tarua ihmeellisempaa ja noin 20 minuutin helppo vaihto muuttui 3 minuutin myöhästymiseen.

4,5 tuntia Dubrovnikissa. 
Pystynen elämään tämän kanssa.

Eipä siinä en ollut vielä lippua ostanut, koska tiesin toki, ettei välttämättä osu aikatauluun, joten leuka rinnassa kohti lipputiskiä ja toteamaan, että seuraava bussi lähtee 15:30 eli mukava 4,5 tunnin odotus. No menihän se siinä Dubrovnikin menoa ihmetellessä, rauhallinen lounas jne. Ulkona oli sen verran lämpöinen, että päätin etsiä olutpaikan ilmastoidusta sisätilasta. 

Sellainen löytyi hieman laidasta eikä selkeästi ollut turistien suosiossa. Tiskin takana nuori poika silmin nähden ihmetteli, että tänne paikalliseen "Teboilin parlamenttiinko" olet tosiaan tulossa. No tulin. Hän sitten koitti tarjoilla Heinekkenia, mutta sanoin, että paikallinen lager toimii oikein hyvin. Hintaa hän ei varsinaisesti tiennyt ja joutui sitä kysäisemään ilmeisesti isoisältään, joka hörppi olutta kulmapöydässä parin paikallisen kanssa. 

Olut ja hinta löytyivät ja ukkikin palasi tiskin taakse hetkeksi siivoamaan, kunnes meni jälleen hermo töiden tekemiseen. Nappasi kaapista pari olutta ja meni jonkun toisen paikallisen pöytään hörppimään. Nuori poika oli lähtenyt jo aiemmin, asiakkaita alkoi poistua ja lopulta lähti omistajakin menemään. Lopputuloskena istuskelin yksin tyhjässä baarissa. Eipä tuo sinällään haittaa, osaan minä olutta yksin juoda, mutta en usko, että olisi onnistunut Suomessa. Sain lopulta lasini tyhjäksi, kun oli aika lähteä kohti bussia, omistajaa ei

Herceg Novi iltasella.

edelleenkään näkynyt, joten rahat pöytään. Lähtiessä omistaja tuli vastaan käytävällä, oli hakenut itselleen vähän lounasta jostain. Kysyi paikallisella kielellä ilmeisesti, että olenko maksanut, näytin pöytää ja peukkua, se selvästi kelpasi vastaukseksi. 

Bussin piti lähteä 15:30, mutta se luonnollisesti tuli asemalle vasta 15:50 ja matkaan päästiin neljän pinnassa. Matkaa 50 kilsaa, jonka ajaksi google arvioi puolitoista tuntia. No pelkästään Montenegron rajalla vietettiin se 1,5 tuntia, joten hieman venähti. 

Hotelli löytyi helposti, mutta korkeuseroa Herceg Novista löytyy. Uimaan, kauppaan ja syömään. Koitin etsiä ruokapaikkaa rantakadun ulkopuolelta, mutta nälkäisenä se ei ollut kovin helppoa. Ihan vähän sivusta löytyi kuitenkin hyvä georgialaistyyppinen paikka, joka hakkasi kyllä mennen tullen esimerkiksi Michelin listatun Babon, jossa tuli aiemmin kesällä käytyä.

Rantakadun lisäksi ei kyllä paljon elämää tuntunut löytyvän. Iltakävelyllä tarjolla lähinnä tyhjiä katuja ja rappusia sen lisäksi. Selkeästi täysin turistipaikka. Ei varsinaisesti haittaa, mutta tavoitteena on kyllä löytää

Illan ruokailua. Tyyliinsä helposti 10/10.

vähän jotain paikallisempaakin kokemusta.

Jostain käsittämättömästä syystä kuvien lataaminen ei onnistu, mutta päivitellään niitä myöhemmin, kun vika selviää... Kuten näkyy vika selvisi. Johtui puhelimen siirron heic-muodosta, jota kone ja/tai Blogger ei tajua.