Aavistuksen parempaa ruokaa

 

Kalatartar on oikeasti varsin 
pelkistetty. Maku on kuitenkin
aivan loistava.

Kohtuullisena ruokafanaatikkona omalla reissulistalla on toistuvasti ollut vierailu rengaskauppias Michelinin tähdittämässä ravintolassa. Pariin otteeseen olen kyseisen listan bib gourmand -paikoissa käynyt, näistä voi ehdottomasti suositella Farangia Helsigissä (omasta reissusta on tosin muutama vuosi, mutta käsittääkseni edelleen löytyy kyseiseltä listalta.

Ehkä onnettomien yhteensattumienkin takia varsinaisessa tähtipaikassa ei ole tullut käytyä, mutta nyt Italian reissulle osui sopivasti vaimon synttärit ja siis kohtuullinen syy syödä vähän paremmin. Lapsetkin ovat niin vanhoja, että heidät voi illasta jättää hyvällä ohjeistuksella majapaikkaan. 

Saarella tähtiravintoloita on kolme (yhdellä 2 tähteä), joista varsin nopeasti valikoitui Umberto a Mare. 2 tähden paikkalla hintataso vaikutti jo niin napakalta, että ensikokemus on mukavampi hakea 1 tähden liikkeestä. Toisen 1 tähden paikan menu - ja muut tiedot olivat niin vajavaisia, että ei vaan jaksanut vääntää. Lisäksi valitun paikan menu oli varsin ok, joten ei tuota nyt sen enempää tarvinnut miettiä.

Jos susta joskus tuntuu siltä, että
suola on vaan suolaa, tuo oikea
möykky on suolaa, joka erottaa
loistavan kalan ihan saatanan
loistavasta.

Ongelmaksi meinasi muodostua se, että ravintolareissua ei oltu varsinaiseseti suunniteltu etukäteen (eli suunniteltu normaalisti). Vähän joutui miettimään, onko meillä ylipäätään matkassa soveltuvia vaatteita. No vaimolta löytyi, itse kävin ostamassa vähän siistimmät shortsit, kun käytetty osasto oli muuten vähän kulahtanutta. Kun paikalle lopulta päästiin, todettiin aika nopeasti, että vaatetus on ihan ok. Onko siis Michelin-ravintola paikka, jonne pitää vetää parasta päälle? Ei ole. Siisti perussetti riittää.

Varauksen hoiti kielitaitoinen vaimo etukäteen (noin vuorokausi) ja paikalle päästiin ilman suurempia vaivoja. Takaoven kautta tosin, koska kartanlukutaito ei huomannut tunnelia. Ei sitä onneksi tarvinnut huomatakaan, kun takaovi kuitenkin löytyi. Suomalainen ääntämys ja kirjoitusasu eivät tiskillä ihan kohdanneet ja varauksen nimeä piti etsiä ihan sähköpostien kautta, mutta sieltä se kuitenkin vähitellen löytyi ja päästiin itse asiaan. 

Tässä kohtaa pitänee palata "pukeutumiseen" ja sitä kautta asiakaskuntaan. Valitettavasti paikka tähden ja sitä kautta hintatasonsa kautta veti puoleensa juuri sitä töröhuulista (ilmeisesti joku Italian villitys tällä hetkellä. Jokainen vähänkään edustavaksi itsensä tunteva naishenkilö on hakenut 3 kiloa täytettä huuliinsa ja näky on juuri sen mukaista) porukkaa, joka on paikalla oikeastaan kaiken muun kuin ruoan takia. Tätä pidän hieman valitettavana, mutta ymmärrän, että se on ravintoloiden olemassaolon kannalta myös ehdottoman tarpeellista.

Katkarapupasta. Tämä jos joku
olisi saanut olla aavistuksen 
suurempi.

Onko ruoka parempaa Michelin-ravintolassa?

Yhdellä sanalla: ON

Tämä nyt oli tiedossa jo niistä aiemmista listatuista paikoista johtuen, mutta kyllähän se taas tuli todennettua. Yksinkertaisesti kaikki, mikä lautasella on, on niin tarkkaan miettitty, ettei itse tarvitse miettiä suolan tai ketsuppipullon perään. Tämä siis tarkoitaa jopa suolan laatua. Toisessa alkuruoassa oli kalan naapuriin laitettu pieni kasa suolaa. En toki tarkkaan tiedä, miten suola oli tehty, mutta aivan järjettömän hyvää se oli. Oma veikkaus olisi, että kyseessä on merisuola, joka on liuotettu sitruunamehuun, kuivattu uudelleen ja kevyesti savustettu. 

Kun syö noin pieniä annoksia, pitkääkö mennä kebaaniluukun kautta kotiin?

Tällä itseasiassa vitsailimme itsekin matkalla. Vastauksena kuitenkin selkeä ei. Menussa oli ruokaa erittäinkin sopivasti eli tarpeeksi, muttei liikaa. (Toki jos käy syömässä vain pääruoan niin silloin saattaa nälkä jäädä, ja kuuluukin). Kaiken jaksoi syödä kohtuullisen helposti, mutta lopuksi olo on kuitenkin sellainen, että syöty on. Tämä huomio ei tietenkään koske niitä ihmisiä, joiden arvio ruoan tasosta perustuu annoksen kokoon ja rasvaprosenttiin. Itsehän otan mielelläni ravintolasuosituksia vastaan kavereiltani. Kaverista riippuen sitten suodatan vastauksen niin, että tiedän, kannattaako kyseisessä paikassa käydä. Tältä annoskoko + rasva + suola -väeltä hyvät arvosanat saaneet voi jättää väliin ihan suoraan.

Kalaa, alla kesäkurpitsakerma. 
Näytää kuvassa koulun kuorrutetulle
kalalle, maku on kaukana siitä.

Maksaako ihan hulluna?

Kummelivastaus: Juuei. 

Hyvä ruoka maksaa ja parempi ruoka maksaa enemmän. Tämän ruokailun hinta oli 264 € (2 hengeltä). Menu 250 € sisältäen ruoat ja pullon shampanjaa, vesipullo 4 € ja palvelumaksu 10 €. Jokainen voi tuosta Spiidin ja Sakun hengessä arvioida onko tuo paljon vai vähän. Omana mielipiteenä: ei paha ja perustelen:

Mene syömään kaverin kanssa paikalliseen Amarilloon. Tilatkaa molemmille alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Juomaksi pullo shampanjaa (ei siis mitään kuoharilitkua). Mitä maksaa? Alkuruoka 5-10 € (/naama), pääruoka 20-30 €, jälkkäri 5-10 €, shampanjapullon saanee 70 €:lla. Tuolla matikalla tulee noin 150 € lasku. 

Tässä tapauksessa ravintolan tarjoilu sampanjapullon lisäksi:

0. Amuse-bouche: raaka anjovis rapealla leivällä, alla kevyesti piparjuurella maustettu pyre. (Ei siis kuulunut ruokalistalla tilatuun settiin vaan tuotiin pöytään).

1. Alkuruoka: kalatartar. Todella pelkistetty, mutta aivan järjettömän hyvä. Ehkä paras ruoka koko listalla.

2. Alkuruoka: marinoitu kala. Taas erittäin pelkistetty, pari siivua kalaa ja päällä muutama itu. Tässä sivussa sitä uskomatonta suolaa. Jos ei edellinen ollut paras, niin tämä oli. Vaikea valita.

Jälkiruoka on jälkiruoka. Jos tykkää
sokerista, mikä vaan menee. Jos ei
tykkää niin vaikea se on
maistuvaa tehdä.

3. Ruokalaji, olisko sitten välipala: katkarapua leipää ja muuta mukavaa. Tuore, erittäin hyvä tämäkin, mutta setin ehdottomasti huomoin. Tästä lisää myöhemmin kritiikkiosiossa.

4. Pasta: katkarapupasta, suurustettu valkoisilla pavuilla. Paras pasta, jonka olen ikinä syönyt.

5. Toinen pääruoka: Kalaa ja kesäkurpitsakermaa. Loistavaa ruokaa, käytetty yrtti jäi vielä arvoitukseksi, mutta se otetaan selville makutestillä. Maku oli tuttu, mutta ei vaan yhdistynyt kunnolla  mihinkään. Veikkauksena kirveli.

6. Välijälkiruoka: pieni leivos, upotettu makeaan liköörinesteeseen, sisällä kreemi ja jonkin sortin kompotti. (Ei kuulunut osaksi menua.)

7. Jälkiruoka: sai itse valita 5 vaihtoehtoa. Oman maun mukaan. Varmasti hyvää (ja makeaa).

Jos pitäisi maksaa 150 € Amarilloon tai 250 € edellisestä:

a) kumman valitsisit?

b) kumpi kuulostaa kalliilta?

Oliko yllätyksiä?

Kyllä. 

1. Hemmetin rohkeasti käyttävät raakaa kalaa ja katkarapua. Ei sillä, etteivätkö maistuisi ihan loistavalle, mutta voisin kuvitella, että hieman karsii asiakaskuntaa. 

2. Todella pelkistetyt annokset. Tavallaan odotin paljon teatraalisempaa asettelua. Osittain voisi kuvailla asettelua jopa niukaksi. (ei kyllä mitenkään pahalla).

3. Ravintola ei pröystäile tähdellään. Se on kohtuu vaatimattomasti esillä nettisivuilla ja takaoven kautta paikalle tulleena sitä ei tietäisi, jos ei etukäteen olisi tiennyt. Tässä onkin hyvä kysymys, onko tähti mainos vai rasite?

Onko kritiikkiä tai muuta negatiivista?

Toki!

1. Ensimmäisellä alkupalalla eli kalatartarilla huomasi heti, että ruoka ja shampanja on aivan erinomaisesti yhdistetty. Varsinkin tartarissa on erittäin pelkistetty maku, tekee mieli käyttää sanaa elegantti ja se sointuu yhteen shanpanjan kanssa. Samaan aikaan on kuitenkin mahdollista, että viereisessä pöydässä joku vetää röökiä. Ymmärrän sekä maakulttuurin että sijainnin terassilla ulkotiloissa, mutta silti. Jos ei ole kanttia, sanoa, että kadulle polttamaan, mitä järkeä on tehdä tuollaista makuyhdistelmää, jonka tuhoaa yksi tupakoiva ääliö. (Meillä sattui tuulen kanssa hyvä arpa eikä haittaa ollut. Kuitekin puhuttiin asiasta ja ihan aito haitta tuo voisi olla).

Miten söisit ton ravun pään? Lisäksi
annos ei ole pysynyt koossa vaan
kolissut ympiinsä.

2. Paluu kolmanteen ruokalajiin eli ns. välipalaan. Kyseessä siis leipäkrutonkeja, yrttejä jne. sekä raakaa tai ainakin lähes raakaa katkarapua. Ongelma on koristelussa, jossa ravun pää on leikattu irti ja laitettu annoksen vieraan pystyyn.

Nyt tullaan tilanteeseen, jossa pitää todeta, että kyseisessä ravintolassa voisi hyvin illallistaa esimerkiksi muutaman maan valtiojohtajat. Kun tuo lautanen tulee eteen, on hyvin hankala sanoa, miten se pitäisi syödä. Kukaan, etenkään valtiojohtaja kollegoidensa seurassa ei halua näyttää tyhmältä. Annos on siksi huono. Kyttäsin ihan huvikseni naapuripöytiä ja järjestäen katkaravun pää (kypsennetty) jätettiin koskemattomaksi, vaikka onhan siellä sisällä varsin maistuvaa aivomössöä. Jos väen halutaan syövän tarjottu ruoka, se on syytä laittaa tarjolle niin, että se on helppo syödä. Ylipäätään pääsisälmyksien kaapiminen leivälle ja syöminen ei ole jokaiselle ihan helpointa puuhaa.

Lisäksi annos oli vaikea syödä ihan ylipäätään. Se oli jopa vaikea kasata. Minun annos ei kestänyt tarjoilua eli romahti ennen syömistä. Piener rapeat krutongit ovat toki hyviä, mutta kasaaminen haarukalle on haastavaa. Ikävä syötävä.

Kolmantena samaan annokeen liittyvä henkilökohtainen kommentti. Katkarapu on yksi niitä ainoita ruokia, joiden voi sanoa niiden olevan parempia kypsennettynä kuin raakana. 

Pisteen rohkeudesta, mutta voi aiheuttaa kunnian menetyksen tunnetta, vaikea syödä ja kypsennettynä rapu olisi parempi. 

3. Viinin täyttö. Sujui pääosin hyvin, mutta loppua kohti mielenkiinto karisi. Viimeiset kaadoin itse. Minua ei haittaa, mutta olisi kiva tietää, kuka kaataa. 

4. Maskit. Ymmärrän tällä hetkellä, mutta kun henkilökunnalla on maskit, tarjoilijan aksentti on outo, meri pauhaa vieressä ja hevimiehen korvat vähän vinkuvat, maski ei yhtään helpota ymmärtämistä. Vaimo hoiti varauksen italiaksi ja pääosan keskustelusta henkilökunnan kanssa myös. Plussapisteet siitä, että tarjoilija tajusi jälkiruoan yhteydessä kysyä, mennäänkö italiaksi vai englanniksi. Mentiin englanniksi, mutta ihan yhtä tyhjän kanssa. En käytännössä kuullut mitään tarjolla olevista jälkiruoista. Ei kyllä rehellisesti kiinnostakaan. Jos olisi tarjottu vaihtoehto, että saisi jälkiruoan sijaan joko 1. tai 2. alkuruoan uudestaan, olisin tarttuntu vaihtoehtoon heti. Minä valitsin jälkiruoan täysin sokkona, vaimolla oli joku haju, mutta hänkin sanoi, että olisi vaan pitänyt pyytää selitys italiaksi, olisi ollut helpompi ymmärtää. 

Meniskö uudelleen?

Vaikka heti!