Kun ei jaksa suunnitella

Ennen koronan hässäkkää oli taas hetki ajatuksen, että pitäisi taas johonkin lähteä. Kesä tulee kohisten ja olettaen sen olevan kylmä ja vähäluminen, kuten yleensä, niin johonkin sitä tekisi mieli lähteä. Ei vaan jaksais suunnitella ja perheen kanssa matkaaminen lisää vaikeusastetta, kun ihan mikä tahansa ei käy.

No tässä laiskan miehen pikavinkin siihen, miten pääset asiasta helpolla:

1. Tarkista, että passit on voimassa. (aikaisemmat kokemukset täältä ja täältä)
2. Ota yhteyttä tuttuun majoittajaan ja kysy olisko sijaa majatalossa jollain aikavälillä
3. Tilaa suorat lennot kohteeseen niin pitkäksi aikaa, että ei tarvitse suunnitella päiväohjelmia
4. Ilmoita päivät majoitukseen
5. Odota lähtöä

Nyt sitten lisäksi jännitetään toteutuuko matka vai ei...

Pikareissuna Tallinna ja Helsinki

Vana Villemin pieni napostelulautanen käy
lounaasta kahdelle.

Kun kerran Slipknotin liput saatiin takataskuun niin katsomaanhan se on lähdettävä. Maanantain keikat on muuten ihan kivoja, mutta susirajan takaa käydessä ne aiheuttavat aina omia ongelmiaan. Aikaisempi Five Finger Death Punch hoidettiin ihan vaan autolla Kluuviin - keikalle - yö hotellissa ja aamulla takaisin kotiin -periaatteella. Nyt lähdettiin ottamaan viikonloppua siihen kylkeen.

Varailuthan on periaatteessa helppoja. Katsotaan hotellit ja sillä selvä. Ensimmäisiä ongelmia kuintenkin ilmaantui laivamatkan hommaamisessa, kun ei meinannut aamupalan varaaminen onnistua. Heti, kun laittoi palautetta Eckerölle niin alkoi kuitenkin toimimaan. Tallinnasta varaukseen toivottavasti romanttinen hotelli vanhasta kaupungista. Saa nähdä mihin kellariin sitä sitten lopulta päätyy. Itse suunnitteluun ja varaukseen meni siis noin puoli tuntia eli ei voi sanoa pahaksi. Ei kyllä kovin suunnitelmalliseksikaan.

Itse matkasta muodostui aika raskas aikataulunsa osalta. Tallinnan lautalle otettiin aamupala 8:30 kera kuohuviinien, joten se tarkoitti matkaan lähtöä siinä 02:00 pinnassa. Eckerön aamiaista ei kyllä pääse kehumaan. Heikon hotellin aamiaisen veroinen paketti. Ei

Lennusadam Seaplane Harbour on jo tilana mielenkiintoinen

yksinkertaisesti mitään kehuttavaa. Laivan kuohari sentään oli kelvollista, joskaan ei sekään mitään huippua.

Tallinnassa lähdettiin kävelemään arvalla kohti hotellia vanhassa kaupungissa. Kylläpä taas kannatti. Ikään kuin vanhassa kaupungissa olisi joskus löytänyt jotain menemällä suunnilleen oikeaan suuntaan. No ei löytynyt nytkään. Läheltä kyllä vietiin, mutta lopputuloksena kierrettiin koko vanha kaupunki, käytiin parissa kenkäkaupassa toteamassa, että tarpeeksi pieniä kenkiä ei ole, otettiin kartta esiin ja käveltiin hotellille.

Torpedoluukku

Olevi residents oli hintaansa nähden korkeintaan kohtalainen. Vähän aina riippuu, mitä hakee, mutta hyvää oli tällä kertaa sijainti, ei juuri muu. Kotoa löytyy parempi sänky ja aamupala oli vähintäänkin heikko. Lämmitys oli niin täysillä,
että joutui ottamaan patterin pois päältä ja pitämään ikkunaa auki, että pystyi olemaan huoneessa. Jos sattuu olemaan liikuntarajoitteinen niin voi vaihtaa hotellia jo ihan suoraan. Tämä on se ongelma, kun hakee hieman lotolla huonetta. No tulipahan testattua tämäkin. Edellisellä kerralla arpa suosi paremmin.

Yritä nyt sitten tuollainen alkupala jakaa järkevästi. 

Syömistä vartenhan sitä tietysti Tallinnaan mentiin. Tällä kertaa aloitettiin lounastamalla Vana Villemissä. Tuttu paikka, aivan loistavaa baariruokaa. Ei sovellu vegaaneille eikä kevyttä ruokaa etsiville. Jos kuitenkin olut maistuu ja siihen kylkeen rasvainen ja suolainen naposteltava, niin tämä paikka kannattaa tarkistaa. Hieman sivussa keskustasta, mutta pieni kävely tämän paikan ruoan jälkeen tekee kyllä ihan hyvää.

Päivän kulttuuritarjontana toimi paikallinen merimuseo. Sama juttu, hieman sivussa keskustasta eli ei ole ikinä tullut tänne vahingossa eksyttyä, mutta nyt kun vartavasten meni paikalle niin ei tarvinnut pettyä. Henkilökohtaisesti en ole kovinkaan kiinnostunut veneistä tai sotajutuista, eikä ole kyllä vaimokaan, mutta helposti täällä aika kului.

Villisikaa

Itse halli on jo omalla tavallaan tunnelmallinen. Missään en ole myökään ennen päässyt sisään sukellusveneeseen, joten kokemus sekin. Antaa hyvän tuntuman siitä, mitä tuollaisessa purkissa eläminen oikeasti on. Ihan ensimmäisenä ei kyllä tulisi mieleen värväytyä sukellusveneelle tuon kokemuksen jälkeen. Hieno paikka joka tapauksessa suosittelen. Tekemistä olisi ollut etenkin pienemmille asiakkaille, joten seuraavan kerran, kun lapset on mukana, käydään uudelleen.

Iltaruokailuksi paljon kehuttu Rataskaevu 16. On kehunsa ansainnut. Tietyllä tavalla juuri oikea paikka minulle. Ruoka on hyvää ja harkittua, mutta paikka ei ole liian hieno. Ei tarvitse miettiä onko pukeutunut oikein, voiko jotain tehdä vai ei jne. Jos nyt joku miinus pitää laittaa niin alkupalaksi oli tarjolla isompi kokoelmalautanen, josta kysäistiin onko se ok kahdelle. Sanottiin, että on, käytännössä ei ollut kovin hyvin. Olisi pitänyt ottaa alkupalat erilleen.

Rataskaevun suklaakakku

Itse ruoka kuitenkin erinomaista, jälkiruokana sinihomejuustokakku (joka ainakin minun mielestäni oli kyllä ennemmin jäädyke, mutta menköön) oli aika mielenkiintoinen. Harvemmin itselleni jälkiruokaa tilailen, mutta nyt tilasin. Annokset olivat myös kohtuullisen kokoisia eli alkupalojen lisäksi jaksaa myös oikeasti syödä varsinaisen ruoan, toisin kuin Vana Villemissä. Kannattaa käydä, jos lähistöllä on. Ruokailussa meni tietysti vähän myöhään ja kun herätys oli tosiaan kahden aikaan yöllä, alkoi olla aika mennä hetkeksi nukkumaan.

Matka jatkui aamulla takaisin kohti Helsinkiä. Sokos Hotel Albertissa lämmin vesi poikki ja sitä sitten odoteltiin hetki. No saipahan vähän tehtyä töitä ja samalla. Vettä kuitenkin saatiin ja suihkuun päästiin. Sitten syömään, arvalla Puebloon. Aivan helmi paikka Helsingissä. Kohtuullisen simppeliä ruokaa, maku loistava, nopeaa ja helppoa... Tänne mennään varmasti uudelleenkin, kunhan sopiva hetki koittaa.

Pueblon nachot lisukkeineen.

Reissun kruunuksi romattinen laulu ja soitinyhtye Slipknot. Itse näin pumpun kolmatta kertaa ja onhan se vaan kovaa tavaraa. Henkilökohtaisesti jäi kaivelemaan, että Spit it out ja Orphan eivät kuuluneet soittolistalle, mutta eihän tuo mikään toivekonsertti ole. Hartwallin akustiikka ei ole kovin kummoinen, joten ääni pääsi puuroutumaan aika pahasti. Paikatkaan eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta liput vaihtoivat omistajaa siinä määrin ripeään tahtiin, että parempiakaan ei saanut. Jäikö harmittamaan, että tuli lähdettyä? No ei jäänyt!

Lämppärin jälkeen pääsimme vielä todentamaan suomalaisen alkoholilainsäädännön höllentymistä. Hartwallin baari, jonka nimeä en muista, tarjoili myös kuohuviiniä. Sellaiset otettiin (hintalaatusuhde tosin vahvasti miinuksen puolella). Ajattelimme poistua baarista rauhallisemmalle paikalle, mutta eivät päästäneet. Ongelma ei tosin ollut kuoharissa, sen olisi saanut viedä baarista pois. Ongelmana oli lasit. En suostunut kaatamaan kuoharia muovituoppiin vaan jäimme nauttimaan juomamme baarin puolelle.

Koska aikataulu oli ollut koko reissun kohtuullisen tiukka. Siirryttiin keikan jälkeen kohtuullisen nopeasti nukkumaan, koska aamulla herätys 6:30, että ehtii töihin kolmeksi. Hyvin ehti. Ei tehnyt edes tiukkaa.

Perhereissu Tartoon

Pikapassi on aina pikapassi. Uunituoreena
kohti laivaa...

Syysloman korvilla todettiin, että on aika tehdä jonkinlainen pistäytyminen jossain. Yleensä nämä pienet visiitit on ollut shoppailureissuja Tallinnaan ja sama tarve oli nytkin. Kaikkea perusjuttua puuttui ja henkilökohtaisesti on jotenkin mukavampi tehdä lista kaikesta tarvittavasta ja lähteä kerralla kärsimään koko rumba.

Olen varmaan pahoittanut jonkun jumalan mielen, koska paha karma vainoaa passiasioitamme. Omahan on kunnossa Japanin reissun jäljiltä, mutta koska siitä ei mitään opittu niin taas päästiin hikoilemaan. Tytöllä kun oli passi mennyt umpeen ja asianhan tarkistettiin tietenkin lähtöä edeltävänä iltana. No nyt oli kuitenkin arkipäivä, joten pari tuntia lisää aikaa matkaan. Pysähdys Mikkeliin, jossa ensin tyttö passikuvaan ja sitten poliisin tiskille pikapassia odottamaan. Sehän sieltä saatiin ja laivaankin ehdittiin. Tuskin tästäkään mitään opittiin. Saa nähdä, miten karma jatkossa kohtelee.


Itse olen Tartossa vieraillut kohtuullisen monta kertaa, mutta perhe ei, joten nyt lähdettiin yhdessä. Lautalla yli oman auton kanssa ja pieni asunto koko porukalle aivan Tarton keskustasta. Helppo ja yksinkertainen resepti muutamalle päivälle. Tie Tallinnasta Tartoon on nykyisellään niin hyvässä kunnossa, että suomalaiset tiet kalpenevat tuon rinnalla. Ei tarvitse matkaa jännittää sen enempää kuin matkaa Helsingistä vaikka Jyväskylään.

Itse kaupunkihan on mukava paikka. Tällä kertaa parhaiksi kokemuksiksi jäi ruokapaikoista Umb Roht. Kiitokset vinkistä Johannalle! Aivan loistava paikka. Ruoka on hyvää, raikasta ja tuoretta. Käytännössä aivan kaupungin keskustassa, sen verran sivukadulla, ettei löydy ihan vahingossa. Suosittelen lämpimästi. Toki myös Chez Andressa piti kahvilla käväistä, tämän paikan taso oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Muuten mentiin vähän perinteisemmällä Tarton linjalla eli hyvää ja helppoa ruokaa sieltä lihaisammasta päädystä. Kelpasi kyllä kaikille.

Paikallisen taidemuseon taukopaikka

Lasten kanssa reissatessa testattiin myös paikallinen AHHAA-keskus eli paikallinen Heureka. Kannatti käydä. Tekemistä on runsaasti, mielenkiintoista tavaraa ihan aikuisellekin. Aamulla väkeä oli todella vähän ja sai ihan rauhassa kierrellä. Keskipäivän lähestyessä väkeä oli sitten jo jonoiksi asti, mutta paikasta pääsee pois ja takaisin sisään, joten kävimme pitkän lounaan välissä ja palasimme vielä lopuksi paikan jälleen hiljentyessä.

Kaikki ostokset saatiin myös tehtyä eli syksyksi ja talveksi on taas vaatteita. Hintatasohan ei Suomea kummempi ole ja kaupatkin käytännössä samoja. Eipä kuitenkaan tarvitse lähteä kauppakeskushelvettiin monena viikonloppuna peräkkäin, kuten se kotioloissa hoidettaisiin.

Osaka on a rush hour

Lapinlahden Lukio ja Kuvataidelukio did a field trip to Osaka along with the lukio of Vieremä. For some reason I was one of the adults to attend to the trip and in all the devil behind the whole project. On our trip there was 26 students and 3 adults. If not anything else, even a dumb guy like me learned how to count to 26 during the trip. This is a personal text so I will leave the others aside. They will comment on their own if they will.

Queuing-chairs outside the restaurat where useful during
the qolden week.

Our trip coincided with one of the Japan's biggest holiday seasons, The Golden Week. Locals had about 10 days vacation, which in Japanese standards is something that will not happen every day. This guaranteed that there was  a lot of people everywhere, all the time. For example in the restaurants this ment that there was seats outside for people queing. On the line you had change to think about your order.

Do you need a passport?

My own preparations went as usual. This means, no preparations. I did check my passport when we had the dates of the trip and it was ok for me. As the time went by the day before the trip occured. I snatched my passport from the closet and encountered a slight problem. In many places in the world the passport must be valid for some time after the trip is done. Well, in my passport, there was only few days of validity after the trip. This ment that I had to check every source of information from embassy to different travel agencies. Since it was sunday, I did not get definitive information if I was good to go or not.

After the golden week it was a bit more quiet

For this problem there was a solution - Express Passport. Well, you need a photo for that. It is not a problem, exept in sundays. Every place was closed and you can't procede with the application without a picture. Fortunately I did find a self servivce photo booth that was open also in Sundays. I went to take the picture, but it goes to inspection before you can use it. I contacted the company inspecting the pictures and they informed that they'll start working at 9 AM next morning, which was the same exact time that I had to apply the passport if I wanted it to be delivered to the airport in the same day. I asked from the photo company if it would be possible to inspect my photo first thing in the morning and possibly a few minutes before 9 AM. This was ok with them.

At the next morning a little before 9 AM we were on our way to the airport. I had my laptop ready on the bus. I got the picture codes well before 9 AM and I had my passport application ready many minutes before 9 AM. It was possible to keep track of the process online and I did also call to the police to make sure that the passport will get to the airport on time.

At the airport we dropped our baggages and all others prepared for security check. In the meanwhile I dropped by to fetch my new passport. I wasn't even the only one. I went for the check in counter to update my new passport and joined the others.

If one would double check things beforehand, it would save from unnecessary panic. Still, I do not recommend it. Well begun is half spoilen. Did I learn anything? No. I had a similar problem in my next family trip.

What does rush hour mean?

At this point I will refer to one of our students. As we arrived to Osaka, if we had used my way to tavel, we'd all be lost and confused. However we where prepared. Found the train easily, bought ICOCA to everyone and where on our way.

A Japanese rush train. No bad.

On the train for Osaka there was a few people at the morning in addition to us 29 travellers. One of our students said that it was crowdy, because everyone did not have a place to sit. Yeah, right. A few days later we waited a train from Kyoto to Osaka. I didn't expect any problems. As the train arrived, I went in first and after few students it was clear that the whole group will not fit in. I was of course the one that didn't know where we were going. The teacher with the map was the last in line. She yelled me the direction and the doors closed.

Luckily in the civilized countries (and also in many other places) the internet is working. I got directions via whatsapp. On the way the same student that had complained about the rush couple of days earlien was within a talking distance so I had to tell her that now it starts to be populous. In reality, it was still far from Mumbai's local trains morning trafic. In Japan you could move, in Mumbai it was impossible. A true rush hour for Finn anyway.

Osaka

Tekken

For me, as you can imagine, a true gem. Easy to move, organized, modern. Not a strict grid plan but easy to navigate. With subway you'll get just about anywhere. There is a local prank though: the maps on the subways are not aligned to north. I don't know why but as you walk up from subway half a mile in the wrong way, you start to think that you have lost it. The stations are huge, so if you navigate with faul logic, you will end up in the wrong place. As you wrap your head around it, with a bit of concentration you'll get shortcuts under many large crossroads.

There is more to see in Osaka that you can go by in few days. There is of course the usual. For me one of the unusual was the arcade, and not just an arcade but an old one. Some of the games where older than me. Like the Pacman. There was also many of the classics of my childhood such as Tekken and the games you band moles or crocodiles with a club. Yes, there is a huuuge acvarium, Universal studios and so on in Osaka, but only to see these games was overwhelming. Let alone that you could actually play them. A heaven for 80s' child.

Not much of ruins left in the Expo Momorial...

Then the dropback. Many years ago there was an accident in a amusement park in Osaka. Due it the park was eventually closed. While we were planning the trip there was still information that the park would still be abandoned. Eagerly I went for it with a few students. Naturally in these situations I told the others that it might go south. And it did. The park had been emptied and it was cleaned to be only a park. Now you can find it on Google as Expo Memorial Park, but by time we went it was not there. For the locals it might be a great palce, for a Finn it is just a park. A huge disappointment, but sometime it goes like this.

I am not keen to fishes or aquariums, but I would quess that the local one is as big as anywhere. There are a lot of tanks, a lot of different fishes. There is a lot to see for couple of hours, even if you are not very interested in it. I you seek a downside, even the huge tank looks a bit small for the whale. Eighter, I don't like the idea that there is possibility to touch sharks and stingrays. On the way after two hours you start to think that it will never end. It did and it is worth a visit.

Because of the Golden Week, every place was packed full. For example to the aquarium you had to queue for the ticket, and then queue to get in, and then queue to get from tank to tank. I will never mind a Finnish queue, ever.

How was it?

Honesty, great. All the time I was like a fat kind with a bar of chocolate. An awesome experiense every second.

Sushi even looks a lot different than in Finland. And the
taste is awesome!

For me the food is of course a big deal. As I have a list of extraordinary things I have eaten, it got longer. If I'd had to pick something up, it would be sushi. The ones you get in Finland are something that slightly resemble the real stuff. The local sushi is overwhelmingly simple, fresh and tasty. About food I will write separately (perhaps also in english).

Then the knifes and chopsticks. At some point I had to text to my wife that there is no more room in my backpack. As a guideline I as told to throw my clothes to the trash as you can get new ones from home too. I did my best. I bought a lot of chopsticks, matcha cups and brush. And a knife. There was a store just for knifes. Most probably many stores, but one was enough for me. A store full of knifes. My credit card was crying over its harsh future as I went in.

Knifes... a lot of knifes...

Well not exactly. I was quite reasonable. As you could find a knife from about 30 € to 2500 € I was able to hold myself back. I went to the store in three different days and at the end I bought only one basic one for a test. The better knifes are sharpened to only one side and it is uncommon for me. So I bought one basic knife from the higher end for about 80 € to test it. As I am now able to tell the experience, it is the best knife I have ever had. My son actually nearly cut off his finger washing it. I had to buy new chopping boards and sharpener on the way but I have no regrets. Next time I'll go to Japan, my budget for knifes will have 4 numbers.

One experience from the scale of life today was to meet one of my friends in Osaka. She wasn't involved to our trip in any way but noticed from Facebook or Instagram that I was in Osaka and contacted me. We did meet breafly in a local mall where there was a bug exhibition. No real bugs, just big plastic models for the kids (and adults) to look. In reality it might be the closest thing to a real bug for most of the kids. The nature in Finland is a bit closer than in Osaka. My friend knew this and she with her husband and family is welcomed to see real bugs in Finland.

In the shopping street there is something for everyone.
If you can walk long enough...

About the flight

A few word has to be said about the flight since I don't like it at all. Japan is suprisingly close to Finland. When you look it on normal map, it seems longer than it is. About the same distance than to Bangkok. I tought it would be a lot more.

Straight flight with Finnair was fine in every way. I also got a glass of shampange, thanks to a friend working for the company. On the other hand the food on the way back was something horrible. Not even bad, but I don't think it was food in the first place. For this I informed my friend, so hopefully no-one will ever see that same dish again.

As a plane A350 became my all time favourite. From the travellin companions I got also noise canceling headphones which helped a lot to the anxiety caused by the flight. From that experience bought ones myself and tested those during the flight to Vietnam. I can't listen to music with those or sleep but it helps calming down.

To Japan again?

Absolutely! As soon as possible.