Pikareissuna Tallinna ja Helsinki

Vana Villemin pieni napostelulautanen käy
lounaasta kahdelle.

Kun kerran Slipknotin liput saatiin takataskuun niin katsomaanhan se on lähdettävä. Maanantain keikat on muuten ihan kivoja, mutta susirajan takaa käydessä ne aiheuttavat aina omia ongelmiaan. Aikaisempi Five Finger Death Punch hoidettiin ihan vaan autolla Kluuviin - keikalle - yö hotellissa ja aamulla takaisin kotiin -periaatteella. Nyt lähdettiin ottamaan viikonloppua siihen kylkeen.

Varailuthan on periaatteessa helppoja. Katsotaan hotellit ja sillä selvä. Ensimmäisiä ongelmia kuintenkin ilmaantui laivamatkan hommaamisessa, kun ei meinannut aamupalan varaaminen onnistua. Heti, kun laittoi palautetta Eckerölle niin alkoi kuitenkin toimimaan. Tallinnasta varaukseen toivottavasti romanttinen hotelli vanhasta kaupungista. Saa nähdä mihin kellariin sitä sitten lopulta päätyy. Itse suunnitteluun ja varaukseen meni siis noin puoli tuntia eli ei voi sanoa pahaksi. Ei kyllä kovin suunnitelmalliseksikaan.

Itse matkasta muodostui aika raskas aikataulunsa osalta. Tallinnan lautalle otettiin aamupala 8:30 kera kuohuviinien, joten se tarkoitti matkaan lähtöä siinä 02:00 pinnassa. Eckerön aamiaista ei kyllä pääse kehumaan. Heikon hotellin aamiaisen veroinen paketti. Ei

Lennusadam Seaplane Harbour on jo tilana mielenkiintoinen

yksinkertaisesti mitään kehuttavaa. Laivan kuohari sentään oli kelvollista, joskaan ei sekään mitään huippua.

Tallinnassa lähdettiin kävelemään arvalla kohti hotellia vanhassa kaupungissa. Kylläpä taas kannatti. Ikään kuin vanhassa kaupungissa olisi joskus löytänyt jotain menemällä suunnilleen oikeaan suuntaan. No ei löytynyt nytkään. Läheltä kyllä vietiin, mutta lopputuloksena kierrettiin koko vanha kaupunki, käytiin parissa kenkäkaupassa toteamassa, että tarpeeksi pieniä kenkiä ei ole, otettiin kartta esiin ja käveltiin hotellille.

Torpedoluukku

Olevi residents oli hintaansa nähden korkeintaan kohtalainen. Vähän aina riippuu, mitä hakee, mutta hyvää oli tällä kertaa sijainti, ei juuri muu. Kotoa löytyy parempi sänky ja aamupala oli vähintäänkin heikko. Lämmitys oli niin täysillä,
että joutui ottamaan patterin pois päältä ja pitämään ikkunaa auki, että pystyi olemaan huoneessa. Jos sattuu olemaan liikuntarajoitteinen niin voi vaihtaa hotellia jo ihan suoraan. Tämä on se ongelma, kun hakee hieman lotolla huonetta. No tulipahan testattua tämäkin. Edellisellä kerralla arpa suosi paremmin.

Yritä nyt sitten tuollainen alkupala jakaa järkevästi. 

Syömistä vartenhan sitä tietysti Tallinnaan mentiin. Tällä kertaa aloitettiin lounastamalla Vana Villemissä. Tuttu paikka, aivan loistavaa baariruokaa. Ei sovellu vegaaneille eikä kevyttä ruokaa etsiville. Jos kuitenkin olut maistuu ja siihen kylkeen rasvainen ja suolainen naposteltava, niin tämä paikka kannattaa tarkistaa. Hieman sivussa keskustasta, mutta pieni kävely tämän paikan ruoan jälkeen tekee kyllä ihan hyvää.

Päivän kulttuuritarjontana toimi paikallinen merimuseo. Sama juttu, hieman sivussa keskustasta eli ei ole ikinä tullut tänne vahingossa eksyttyä, mutta nyt kun vartavasten meni paikalle niin ei tarvinnut pettyä. Henkilökohtaisesti en ole kovinkaan kiinnostunut veneistä tai sotajutuista, eikä ole kyllä vaimokaan, mutta helposti täällä aika kului.

Villisikaa

Itse halli on jo omalla tavallaan tunnelmallinen. Missään en ole myökään ennen päässyt sisään sukellusveneeseen, joten kokemus sekin. Antaa hyvän tuntuman siitä, mitä tuollaisessa purkissa eläminen oikeasti on. Ihan ensimmäisenä ei kyllä tulisi mieleen värväytyä sukellusveneelle tuon kokemuksen jälkeen. Hieno paikka joka tapauksessa suosittelen. Tekemistä olisi ollut etenkin pienemmille asiakkaille, joten seuraavan kerran, kun lapset on mukana, käydään uudelleen.

Iltaruokailuksi paljon kehuttu Rataskaevu 16. On kehunsa ansainnut. Tietyllä tavalla juuri oikea paikka minulle. Ruoka on hyvää ja harkittua, mutta paikka ei ole liian hieno. Ei tarvitse miettiä onko pukeutunut oikein, voiko jotain tehdä vai ei jne. Jos nyt joku miinus pitää laittaa niin alkupalaksi oli tarjolla isompi kokoelmalautanen, josta kysäistiin onko se ok kahdelle. Sanottiin, että on, käytännössä ei ollut kovin hyvin. Olisi pitänyt ottaa alkupalat erilleen.

Rataskaevun suklaakakku

Itse ruoka kuitenkin erinomaista, jälkiruokana sinihomejuustokakku (joka ainakin minun mielestäni oli kyllä ennemmin jäädyke, mutta menköön) oli aika mielenkiintoinen. Harvemmin itselleni jälkiruokaa tilailen, mutta nyt tilasin. Annokset olivat myös kohtuullisen kokoisia eli alkupalojen lisäksi jaksaa myös oikeasti syödä varsinaisen ruoan, toisin kuin Vana Villemissä. Kannattaa käydä, jos lähistöllä on. Ruokailussa meni tietysti vähän myöhään ja kun herätys oli tosiaan kahden aikaan yöllä, alkoi olla aika mennä hetkeksi nukkumaan.

Matka jatkui aamulla takaisin kohti Helsinkiä. Sokos Hotel Albertissa lämmin vesi poikki ja sitä sitten odoteltiin hetki. No saipahan vähän tehtyä töitä ja samalla. Vettä kuitenkin saatiin ja suihkuun päästiin. Sitten syömään, arvalla Puebloon. Aivan helmi paikka Helsingissä. Kohtuullisen simppeliä ruokaa, maku loistava, nopeaa ja helppoa... Tänne mennään varmasti uudelleenkin, kunhan sopiva hetki koittaa.

Pueblon nachot lisukkeineen.

Reissun kruunuksi romattinen laulu ja soitinyhtye Slipknot. Itse näin pumpun kolmatta kertaa ja onhan se vaan kovaa tavaraa. Henkilökohtaisesti jäi kaivelemaan, että Spit it out ja Orphan eivät kuuluneet soittolistalle, mutta eihän tuo mikään toivekonsertti ole. Hartwallin akustiikka ei ole kovin kummoinen, joten ääni pääsi puuroutumaan aika pahasti. Paikatkaan eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta liput vaihtoivat omistajaa siinä määrin ripeään tahtiin, että parempiakaan ei saanut. Jäikö harmittamaan, että tuli lähdettyä? No ei jäänyt!

Lämppärin jälkeen pääsimme vielä todentamaan suomalaisen alkoholilainsäädännön höllentymistä. Hartwallin baari, jonka nimeä en muista, tarjoili myös kuohuviiniä. Sellaiset otettiin (hintalaatusuhde tosin vahvasti miinuksen puolella). Ajattelimme poistua baarista rauhallisemmalle paikalle, mutta eivät päästäneet. Ongelma ei tosin ollut kuoharissa, sen olisi saanut viedä baarista pois. Ongelmana oli lasit. En suostunut kaatamaan kuoharia muovituoppiin vaan jäimme nauttimaan juomamme baarin puolelle.

Koska aikataulu oli ollut koko reissun kohtuullisen tiukka. Siirryttiin keikan jälkeen kohtuullisen nopeasti nukkumaan, koska aamulla herätys 6:30, että ehtii töihin kolmeksi. Hyvin ehti. Ei tehnyt edes tiukkaa.