Podgorican kautta kohti Bosniaa

Junassa tunnelma kohdillaa. 
Suoraan Jugoslaviasta.

Bar osoittautui omalla tavallan kivaksi paikaksi. Ei juurikaan turisteja, ehkä lähinnä paikallisia, jotka tulevat meren rantaa. Rantaviiva toki nakutettu täyteen. Viimeisenä iltana teki mieli kalaruokaa ja kaivoin rantaviivalta parhaiten arvioidun kalapaikan ja lähdin testaamaan. Ihan hyvää ruokaa sieltä sai.

Aamusella nokka kohti Podgoricaa. Google ei tiennyt aikatauluista mitään, mutta Claude haki, että sekä junia että busseja menee niin, että totesin käveleväni asemalle ja ottavani ekan junan. No asemalla lippu kouraan ja odotusta noin 1,5 tuntia. Ei muuta kuin aseman terassille oluelle. Hetken päästä myyjä tuli kysymään, olenko menossa Podgoricaan. No olinhan minä. Sanoi, että tuo juna menee, näytin lippua, jossa oli eri lähtöaika. Sanoi, että kyllä tolla voi mennä. Kamat kantoon ja liikkeelle, kysäisin konnarilta, onko lippu ok ja olihan se. Odotusaika lyheni jostain käsittämättömästä syystä. Todennäköisesti mun lippu oli johonkin vähän parempaan junaan, tämä oli joku paikalliskyhäelmä, joka pysähtyi parilla asemalla eikä ollut varsinaisesti uusinta hottia. Lipun hinta 2,80 € ei kuitenkaan päätä huimannut eli pärjäsin. 

Filmifestivaali Podgoricassa. Pitihän sitä
vähän seurailla.

Podgorican päivät kuluivat harrastuksen merkeissä, joten siitä ei matkustuksellisesti jää juuri kerrottavaa. Keskusta on kuitenkin pieni ja täydessä remontissa. Vanha kaupunki lähes olematon. 5 vuoden päästä voi olla ihan turistipaikka, muttei vielä. 

Vikana päivänä kävin bussiasemalta kyselemässä lippua Trebinjeen seuraavalle päivälle. Ei ole. Lauantai. Varmistin vielä, ettei varmaan ole sunnuntaillekaan. No ei ole. Tai voi olla, mutta pitää mennä Niksiciin ja kysyä sieltä. Eivät siis tienneet, miten busseja menee naapurikaupungista. Totesin, että paluun kannalta menee vähän riskaapeliksi, jos tuuppaan itseni paikkaan, josta en pääse eteenpäin ja lento kuitenkin lähtee määrättynä aikana juuri tuon reitin läpi rullattuna. 

Takaisin Herceg Novissa. Ranta on aina
ranta ja allas on aina allas...

Pikapäätös, bussi takaisin Herceg Noviin. Se on lähellä Bosnian rajaa ja Trebinjeä. Jos siitä pääsee niin pääsee, jos ei pääse niin meni rantalomailuksi ja vietän pari päivää Herceg Novissa. Sain vielä huoneen samasta hotellista, jossa aiemmin olin eli vedin ihan kunnolla rantaloma edellä tuon käänteen.